Vesiväritutoriaali osa 3/3: maalaamaan!

Tutoriaalin viimeisessä osassa opastan kokonaisen maalauksen tekemistä.

Vesivärimaalauksen tekemiseen menee yllättävän vähän aikaa, joten se on mainio tapa esim. meille virtuaalihevostelijoille massatuottaa kuvia, jotka vielä näyttävät ihan siedettäviltäkin: vesivärimaalauksen ei ole tarkoituskaan olla viimeisen päälle siloitellun näköinen. Tutoriaalin kuvan maalailuun tuhlaantui yhteensä jotakuinkin neljä tai viisi tuntia pieniin pätkiin jaettuna.

Eniveis, aloitetaan:

LUONNOS

Aloitetaan työn tekeminen etsimällä mukava mallikuva. Mallikuva kannattaa puntaroida tarkkaan: jos käytettävänä ei ole A4-kokoa suurempaa paperia, ei kannata valita liian yksityiskohtaista kuvaa, koska pieni piiperrys aiheuttaa loppupeleissä harmaita hiuksia eikä jäljestä tule välttämättä siistiä.

Valitsin mallikuvakseni tämän Jacques Toffin ottaman valokuvan värimaailmansa ja mukavien yksityiskohtiensa perusteella. Mallikuva kannattaa tulostaa kahdelle eri paperille, jotta toiseen kuvaan voi tuhria mielin määrin apuviivoja rakenteen hahmottamiseen ja muistiinpanoja yksityiskohdista ja toisen voi pitää täysin vapaana mistään ylimääräisistä sutuista.

Aloitan kuvan tekemisen piirtämällä luonnoksen tulostinpaperille. Luonnokseni ovat usein todella todella suttuisia ja olen laiska ja osaamaton piirtämään kuvia toisen kerran uudestaan, joten siirrän tulostinpaperille piirtämäni kuvan vesiväripaperille muutamalla kepulikonstilla.

Suosittelen lämpimästi tätä konstia, jos omistat pehmeitä lyijykyniä (5B tai 6B). Suoraan vesiväripaperille luonnosteleminen vaatii tarkkuutta, koska lyijykynän jälkiä saattaa olla vaikea saada pois jälkikäteen kumittamalla ja 2B:tä kovemmilla kynillä liian voimakkaasti luonnosteleminen saattaa jäättää paperiin uria, joita vesiväri ei tule kunnolla peittämään.

Aloitetaan siirtäminen! Kuvan siirtämiseen tarvitaan 1) läpinäkyvä taso (pöytä, ikkuna, kaapin ovi...) 2) valo voimistamaan kuvan näkyvyyttä (yllä olevassa kuvassa pöydän alle on kätketty kumoon kaadettu kirkasvalolamppu) 3) todella pehmeä lyijykynä 4) teräväkärkinen lyijykynä. Guava-Jaffa suositeltava kumppani kaikissa jäljentämisen ja maalaamisen vaiheissa.

KLIKKAA KUVA ISOMMAKSI

1. Asetetaan kuva läpinäkyvälle tasolle väärin päin käännettynä
2. Jäljennetään kuvan ääriviivat pehmeällä lyijykynällä
3. Käännetään paperi oikein perin vesiväripaperin päälle. Kannattaa kiinnittä tulostinpaperi vesiväripaperiin vaikkapa sinitarralla tai teipin paloilla, ettei tulostinpaperi liikkuisi sen päälle piirrettäessä
4. Käydään kuvan äärivivat läpi lyijytäytekynällä
5. Siirretään tulostinpaperi pois päältä ja tadaa! Kuvan äärivivat ovat siirtyneet vesiväripaperille.

Lopputulosta pitää vielä paikkalla hieman piirtämällä joitain viivoja uudelleen, koska jäljennys on tällä tapaa harvoin 100% täydellinen

VIELÄ MUUTAMA JUTTU ENNEN KUIN PÄÄSTÄÄN MAALAAMAAN...

Nämä kohdat eivät ole mitenkään välttämättömiä, mutta tämän kuvan kohdalla tahdon käydä ne kuitenkin läpi.

Kuvan siirtämisen jäljiltä piirros oli vesiväripaperilla ihan mukiinmenevän siisti, mutta tahdon tällä kertaa vahvistaa ääriviivoja rajaustusseilla, koska sävyerot ratsukon ja tausan välillä ovat sen verran suuret, ja kuvassa on melko paljon yksityiskohtia.

<> Suosittelen lämpimästi hommaamaan Pigma Micronin rajaustussit. Parhaita kyniä joilla on tullut rajailtua: kynät päästävät väriä juuri sopivasti, eivätkä leviä minne sattuu, joten tusseilla voi huoletta rajata vesiväritöitä tai vaikkapa alkoholipohjaisilla tusseilla tehtyjä töitä. Kuvassa näkyvässä paketissa on kuusi kynää, joiden terien koot ovat väliä 005-08, eli jokaiselle löytyy jotakin. Kuuden kynän paketin hinta taisi olla Suomalaisessa kirjakaupassa 9,90 € < /törkeä mainostus >

Työn tussauksen ei ole tarkoitus olla mitenkään näyttävä, joten rajaan kuvan ohuimmalla tussilla. Tussauksen ei tarvitse olla tässä vaiheessa täydellinen, koska maalatessa väri peittää osan rajoista ja rajoja joutuu kuitenkin paikkailemaan viimeistelyvaiheessa.

Levitän ratsukon ääriviivojen suojaksi vielä tuhdin kerroksen maskausmömmöä. Jätän hännän "mömmöämättä", koska maalaan taustaa osittain sen päälle, jotta lopputulos näyttäisi hieman luonnollisemmalta.

VIELÄ MUUTAMA OHJENUORA MAALAAMISEEN

- kerää kaikki tarvittava lähettyville ennen maalamisen aloittamista. Maalatessa tulee useinkin toimia ripeästi, jolloin ei ole aikaa säntäillä etsimään esimerkiksi talouspaperia
- käytä eri kokoisia siveltimiä. Pieniin yksityiskohtiin käy luonnollisesti kaikista parhaiten pienet siveltimet, laajojen alojen ja epämääräisempien muotojen maalailuun isommat
- älä hätiköi, anna värien kuivua rauhassa. Värien kuivumista voi vauhdittaa hiustenkuivaajalla.
- sekoita itse värisi, jos mahdollista! Esimerkiksi vihreä ja violetti ovat sävyltään suoraan paletista otettuina todella usein ällöttävän teollisia.
- käytää mustaa väriä harkiten: varjokohdat ovat harvoin 100% mustia, mustassakin voi olla sävyjä!

READY... STEADY... LÄTRÄÄ!

Aloitetaan maalauksen tekeminen teippaamalla maalarinteipillä vesiväripaperi kiinni alustaan, joka ei taivu kastuvan paperin mukana. Paperin pingottamisella on tarkoitus hillitä sen kupruilemista maalaamisen aikana (plus että teippi jättää paperin reunoille kivat valkoiset rajat). Paprun voi köyttää kiinni joko pöytään tai vaikkapa mallikuvan kaltaiseen, umpi kieroon sahattuun, vanerilevypalaseen, jolloin maalausta voi helposti käännellä yksityiskohtia tehdessä.

Aloitetaan maalaaminen taustasta. Valokuvassa tausta muodostuu suurimmaksi osaksi sumentuneesta kasvillisuudesta, joten taustakin on saatava näyttämään mahdollisimman epäsäännölliseltä. Epämääräisen taustan luonti onnistuu kaikista luontevimmin epätarkoilla siveltimen vedoilla: taustan pohja on maalattu sivellintä sivuttain pidellen ja siveltimen kärkeä pyöritellen. Jotta tausta näyttäisi mahdollisimman villiltä, länttään taustalle monta kerrosta väriä päällekkäin aloitten vaaleimmasta ja odotan, että edellinen kerros on kunnolla kuivunut ennen seuraavan lisäämistä.

Siveltimen pyörittely ja ihanan epämääräisten väriläikkien luominen on hurjan hauskaa, mutta täytyy muistaa, että ratsukossakin on paljon yksityiskohtia, joten liian yksityiskohtainen tausta saisi lopputuloksen näyttämään jotakuinkin hyvin psykedeeliseltä. Tyydyn siis tekemään vain muutaman kerroksen väriä: hieman vaalenkeltaista, tummankeltaista sekä vihreää lähelle maata.

Koska pelkkä keltavihreä maalimössö näyttäisi auttamattoman tylsältä, lisätään taustalle hieman selkeästi tunnistettavia muotoja. Kivi ja puut on maalattu hyvin suurpiirteisesti vielä kosteaksi jääneen keltaisen taustakerroksen päälle, jotta elementtien rajoista ei tulisi liian selkeitä ja siksi liian silmiinnpistäviä.

Työstetään vaihtelun vuoksi kuvan alareunaa, eli maata. Maa-alue on alkuperäisessä valokuvassa jyrkkien valo- ja varjokohtien peitossa, joiden rajat ovat melko epämääräiset, joten valitaan toteutustekniikaksi jälleen siveltimen pyörittely.

Tausta alkaa olla jotakuinkin valmis. Lisään taustan viimestelyksi hieman ruskean sävyjä puiden runkojen viereen ja oksien peitteeksi, jotta puut eivät näyttäisi ihan niin päälle liimatuilta.

And then the fun part, maskausmönjän poistaminen! Maskausaine takertuu herkästi siveltimen karvoihin ja tekee siveltimestä yhden ison kumiklöntin, joten aineen levittäminen tarkasti rajojan pitkin on melko kinkkistä. Mönjä on jättänyt alleen myös hieman taustaa, joten ennen ratsukon maalaamista maalaillaan vielä valkoiset alueet piiloon.

Aloitetaan ratsukon maalaaminen hepasta. Levittelen ensimmäiseksi himmeän kerroksen harmaata merkkailemaan yksityiskohtien paikkoja ja merkkaamaan rajat valkoisten reunakohtien ja tummemman värityksen välille.

Jatketaan hevosen maalaamista ensimmäisen värikerroksen kuivuttua märkää märälle -tekniikalla. Hevosen kropassa on melko vähän yksityiskohtia ja siirtymät valo- ja varjokohtien välillä ovat pehmeitä ja vähäisiä, joten tämä tekniikka tuntui kaikista järkevimmältä. Märkää märälle - tekniikkaa voi siis käyttää muihinkin kohteisiin kuin taustaan: väri leviää vain sinne missä on vettä, joten kuvaa pystyy huoletta maalailemaan tällä tavoin esim. hevosen lautasella olevien valkeiden läkkien välistä.

Kun hevosen kaikki vaaleat kohdat ovat jotakuinkin kondiksessa, jatketaan prosessia maalaamalla tummat yksityiskohdat, kuten turvan pää ja mustat sukat. Jotta esim. sukkien rajoista ei tulisi liian silmiinpistäviä, maalaan ensin sukkien kohdille muutaman kerroksen tummanharmaata märkää märälle -tekniikalla ja vasta sitten tummimmalla mahdollisella värillä yksityiskohtia hyvin kuivuneen pohjan päälle.

Ratsastajan maalaamisessa ei ole mitään erikoista, joten en käy sitä erikseen läpi.

Nahkavarusteiden valokohdat on tehty väriä avaamalla. Maalataan kaikki tummat nahkaosat, joissa on jotain kiiltoa, ensin haalealla sinertävällä harmaalla, jonka jälkeen värin kuivuttua maalataan varusteet kokonaan mustan peittoon. Kun musta väri on levitetty odotetaan hetkinen, jotta väri pääsee kuivumaan ihan vähäsen, ja töpötellään sitten valokohtia talouspaperilla: talouspaperi imee itseensä mustaa väriä paljastaen mustan värikerroksen alla olevan vaalean kerroksen.

Kun kaikki varusteet, myös hevosen putsit ja pintelit, on maalattu, odottaa sokerina pohjalla jouhien maalaaminen.

Klikkaa isommaksi!

Aloitetaan hännän maalaaminen lisäämällä kerros vaaleanruskeaa väriä. Huomaathan, että siveltimen vedot alkavat häntänikamien ympäriltä, eiväkä hännän tyvestä!

Kun vaaleanruskea kerros on kuivunut, lisätään hieman tummempi kerros ruskeaa merkkaamaan jouhien varjopaikkoja. Mallikuvassa häntä on kiertynyt hieman "rullalle", joten hännän muodon hahmottamista helpottaa hännän jakaminen pieniin osiin varjokohtien korostamalla ja tussauksen avulla.

Ruskean värin kuivuttua aletaan läträtä sekaan mustaa. Huomaathan, että jouhissa saavat näkyä yksittäiset siveltimen vedot, eli annetaan edellisen värikerroksen kuivua rauhassa ennen seuraavaan lisäämistä!

Kun jouhet ovat valmiit, on kuva viimeistelyä vaille valmis!

LOPPUTIHRUSTUKSET

... perfektionistin suosikkiosuus! Kun "maalausosat" ovat valmiit, voi kuvaa vielä hieman sievistää esim. valkoisen geelikynän tai mustan rajaustussin avustuksella.

Mallikuvaa tarkkailemalla voi huomata hevosen takasten seudulla olevan ilmaan lentänyttä hiekkaa. Yksittäisten hiekanjyvästen maalaaminen olisi puuduttavaa ja lopputulos näyttäisi hyvin todennäköisesti liian harkitulta, joten valitaan nopea ja sotkuisempi tie. "Hiekkaefektin" saa aikaan rämpsäyttämällä sivellintä sormea tai viivotinta vasten.

Seuraavaksi käsittelyyn pääsevät ääriviivat. Jos ääriviivat ovat pahasti peittyneet värin alle, voi niitä jälkikäteen hiukan vahvistaa, ja "linearttiin" voi tuoda lisää eloa paksuntamalla viivaa varjokohdissa. Ääriviivoja voi käyttää myös rajojen yli karanneen värin piilottamiseen ;)

Valitetaan seuraavaksi aseeksi valkoinen geelikynä. Geelikynällä voi kätsysti korostaa esim. hännän kirkkaita valokohtia ja valkoisia jouhia, sekä taustan yksityiskohtia. Piirretään samalla myös hieman lisää yksityiskohtia häntään ohuella mustalla tussilla.

JA VIELÄ LOPUKSI

Kun maalaus on vihdoinkin valmis, on aika irrottaa se alustastastaan, joka tapahtuu...

... oikean puoleisen kuvan osoittamalla tavalla. Jos teippiä nyhtää irti suoraan ylös- ja eteenpäin vetämällä, paperi hyvin todennäköisesti repeää. Teippi tulisi siksi repiä irti varovaisesti vetämällä alas ja sivulle, kuten kuvasta paremmin näkyypi.

Lopputulos näyttää jotakuinkin tältä. Sutaistaan alakulmaan vielä signeeraus ja päivämäärä, jota on kiva muistella vanhana kiikkustuolissa.