Viime blogimerkinnästähän on jo vierähtänyt kolme kuukautta :O Voivoi minua.
Isilme on kokenut syksyn aikana muutamia sisältöä koskevia muutoksia. Listat (kasvatti ja kisa) vaihtuivat muun sisällön kanssa samalla ulkoasupohjalle (missäköhän tilassa mahdoin olla, kun keksin laittaa nuo pop-upeiksi oO'), vieraskirja uusittiin kokonaan ja pyrin nyt tämän vuoden aikana kirjoittamaan kaikki tekstit uusiksi.
Jaja... Niin, oli miulla oikeasti jotain asiaakin: kisat ja kisaaminen.
Hevosten menestys kisoissa on Se Asia, jonka takia tätä harrastusta jaksaa jatkaa vuodesta toiseen. On hykkerryttävää nähdä oma hevonen ja oman tallin kasvatti arvokilpailuiden palkintosijalla ja voin myöntää lähes hihkuneeni riemusta, kun yksi Isilmen hevosista kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle.
Kun tarkemmin ajattelee, ovat nimi listaan-kisat vain nääääin pieni osa kaikkea sitä kisailun määrää, johon virtuaalimaailma nojautuu. Vuonna kivi ja keppi, eli ensimmäisen virtuaalitallin aikaan sitä mietti pienet harmaat aivosolunsa pyörryksiin, että kuinka sitä saisi tallilleen hoitajia. Mitä minun pitää tehdä, että saisin tallilleni enemmän hoitajia kuin tuolle toiselle? Yksi hoitaja on aina toiselta pois, eli one point for Shiro! Ja sama kaava toistuu monessa eri muodossa.
VRL on ruokkinut pienten ja suurten virtuaalihevostelijoiden kisahimoa jaosten ja rankingien myötä ja nyt mukaan on tullut myös tallien arvostelu. Tämä tallien arvostelu on potkaistu käyntiin vauhdilla ja lyhyen ikänsä aikana on talleja palkittu jo aika liuta. Ainakin omalla kohdalla tämä arvostelusysteemi on herättänyt patalaiskan omistajan panostamaan enemmän tallin sisältöön: ehkä jo olisi hyvä aika naputella keskeneräiset sivut kuntoon ja tehdä lisää sisältöä. Kiiltävän viiden tähden rivin uhmailu on houkutteleva haaste, johon aioin tarrautua kiinni tosissani. Tiedä sitten pääseekö Isilme ikinä arvosteltavaksi asti, omistaja kun taipuu tällaisissa tilanteissa turhaan perfektionismiin ;)
Hevosten kilpailuttamisesta. Itseasiassa vasta tämän kuluneen vuoden aikana on tullut tajuttua, että ei se hevosten kilpailuttaminen ole ihan niin haudanvakava homma. Max. kilpailupisteiden saavuttaminen esim. KRJ:n laatuarvostelun mukaan (40 sijoitusta) on toki melko työläs homma kaltaiselleni satunnaiskisaajalle (jonka hevosista sijoittuvat aina ne väärät), mutta eihän noita sijoituksia nyt tarvitse kuukaudessa kasata, VHKR-ikääntymiselläkin aikaa sijoitusten kasaaminen on lähes yhden IRL:n vuoden verran!
Ja loppuun vielä mietteitä kisoista kisajärjestäjän näkökulmasta.
Isilmessä järjestettiin syyskuussa KRJ:n alaiset kilpailut. En mainostanut kisoja ht.netissä, jotta luokat eivät täyttyisi aivan heti. Mutta kuinkas kävikään: avoimista luokista kaksi jäi vajaaksi (rajoitus 50 ratsukkoa), vaikka mainostin kisoja melkoisen ahkeraan ht.netin puolella! Olin kyllä aivan ällikällä lyöty. Ja sitten vielä maristaan, että jaosten alaisiin kisoihin ei muka mahdu ikinä mukaan...
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Rakkaat kasvattilapset
Piirtäminen on tunnetusti mukavaa hommaa. Tässä uutta piirrustusta raapustellessa tuli jälleen mietittyä syntyjä syviä, nimittäin Isilmen kasvatteja. Tämäkin kuva varmaan päätyy talliin jäävälle lapsoselle, josta tulee varmasti tulevaisuudessa mamin silmäterä.
Isilmen kasvattilistahan ei ole huimaavan pitkä, mutta sisältää sitäkin enemmän rikkinäisiä linkkejä. Omistajat eivät ole muistaneet kertoa lopettaneensa, antaneensa hevosten osoitteita tai minä en ole huolimattomuuttani muistanut kirjata niitä ylös. En ole muutamien hevosten kohtalosta täysin varma, olenko myynyt ne vai ovatko ne yhä minun. Yhteen aikaan kirjanpitoni kusi ja pahasti, eikä asiaa mitenkään helpottanut oma lahopäisyyteni. Omien kasvattihevosten arvostus oli aika alhainen, vaikka päässä muhi suunnitelmia ties minkälaisille jalostusprojekteille.
Mutta hiphei, nyt on asiat toisin. Kasvattihevosten kysyntä on melko alhainen, joten uusia IS-tunnuksella varustettuja lapsosia tupsahtelee maailmaan vain tilauksesta. Huonomuistisen omistajan ei tarvitse vaivata pieniä aivonystyröitään etsimällä kuumeisesti kotia jo kisaiässä olevalle myyntihevoselle ja omistajakin on heti selvillä. Mikäs sen mukavampaa! On ilo katsella kasvattien menestystä kisakentillä ja ehkä juuri tämän takia yhä useampi IS-ratsu jää synnyinsijoilleen. Voin alusta alkaen vaikuttaa hevosen tulevaisuuteen ja turvata näille hevosille edes jonkinmoista kisakokemusta ja muutaman jälkeläisenkin.
Tein vuoden alussa lupauksen tälle vuodelle: lupaan jatkossa pitää parempaa huolta Isilmen kasvateista. Ei ole mikään vaikea jobi, joten miksi ihmeessä en ole tehnyt tätä jo aikaisemmin?
Isilmen kasvattilistahan ei ole huimaavan pitkä, mutta sisältää sitäkin enemmän rikkinäisiä linkkejä. Omistajat eivät ole muistaneet kertoa lopettaneensa, antaneensa hevosten osoitteita tai minä en ole huolimattomuuttani muistanut kirjata niitä ylös. En ole muutamien hevosten kohtalosta täysin varma, olenko myynyt ne vai ovatko ne yhä minun. Yhteen aikaan kirjanpitoni kusi ja pahasti, eikä asiaa mitenkään helpottanut oma lahopäisyyteni. Omien kasvattihevosten arvostus oli aika alhainen, vaikka päässä muhi suunnitelmia ties minkälaisille jalostusprojekteille.
Mutta hiphei, nyt on asiat toisin. Kasvattihevosten kysyntä on melko alhainen, joten uusia IS-tunnuksella varustettuja lapsosia tupsahtelee maailmaan vain tilauksesta. Huonomuistisen omistajan ei tarvitse vaivata pieniä aivonystyröitään etsimällä kuumeisesti kotia jo kisaiässä olevalle myyntihevoselle ja omistajakin on heti selvillä. Mikäs sen mukavampaa! On ilo katsella kasvattien menestystä kisakentillä ja ehkä juuri tämän takia yhä useampi IS-ratsu jää synnyinsijoilleen. Voin alusta alkaen vaikuttaa hevosen tulevaisuuteen ja turvata näille hevosille edes jonkinmoista kisakokemusta ja muutaman jälkeläisenkin.
Tein vuoden alussa lupauksen tälle vuodelle: lupaan jatkossa pitää parempaa huolta Isilmen kasvateista. Ei ole mikään vaikea jobi, joten miksi ihmeessä en ole tehnyt tätä jo aikaisemmin?
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Jälleen ensimäisenä yli maalilinjan!
Tai ainakin toivottavasti. Ostin Wenlalta Shadiya Arabiansista hienon tuontitamman, Valeriyan. Neito on ammatiltaan laukkaratsu. Viimeisin laukkahevoseni ylitti maksimi-iän joskus viime kesän aikoihin, joten onpa taas mukava päästä virtuaalisen laukkaurheilun pariin.
Tiedä mikä siinä sitten on, mutta laukkakisoihin on aivan erillaista osallistua kun VRL:n alaisiin kisoihin. Laukkakisoihin mahtuu aina mukaan, kalenterin päivitystahti on sopiva, osallistujia ei ole sata ja yksi (muuten voittoprosentti olisi hyyyvin pieni meikäläisen tuurilla) ja tuloksia odotellaan hikipisarat otsalta valuen, josko se oma hevonen oisi vihdoin voittanut lähdön... Sama ideahan kaikissa virtuaalisissa kisoissa on, mutta laukkakisoissa on oikeasti ihan oma meininkinsä.
Ja mikä hienointa, on laukkajaos toimiva yhteisö. Sivustot ovat selkeä ja täytyy olla aika uuno, jos kisoihin osallistuminen jää kun ei ole sääntöjä tai termistöä ymmärtänyt. Sen verran hyvin se on IMO sivuilla esillä. Virtuaalisten laukkahevosten kasvattajista on muodostunut tiivis yhteisö.
Jaos tuo elävästi mieleen ajan, jolloin kaikki muutkin jaokset toimivat omilla sivuistoillaan ja näyttivät persoonallisilta. Nykyään muut isommat jaokset ovat niin sidottuja VRL:n, että niiltä on kadonnut persoonallisuus täysin, joka on tietysti hieman harmittavaa. En ole täysin perehtynyt asiaan, mutta tuntuu, että jaoksien toimintaa pyörittää nykyään vain yksi suuri "koneisto". Kisakalenteripäivityksistä ei ole tuttuun tapaan merkintää jaoksen etusivulla ja rankingpisteitä ei ole enää laskemassa joukko ihailtavan ahkeria ihmisiä. Tekemisen määrän helpottuminen ei tietenkään ole huono asia, ei siinä mitään. Se vaan syö yhteisöllisyyttä.
Tiedä mikä siinä sitten on, mutta laukkakisoihin on aivan erillaista osallistua kun VRL:n alaisiin kisoihin. Laukkakisoihin mahtuu aina mukaan, kalenterin päivitystahti on sopiva, osallistujia ei ole sata ja yksi (muuten voittoprosentti olisi hyyyvin pieni meikäläisen tuurilla) ja tuloksia odotellaan hikipisarat otsalta valuen, josko se oma hevonen oisi vihdoin voittanut lähdön... Sama ideahan kaikissa virtuaalisissa kisoissa on, mutta laukkakisoissa on oikeasti ihan oma meininkinsä.
Ja mikä hienointa, on laukkajaos toimiva yhteisö. Sivustot ovat selkeä ja täytyy olla aika uuno, jos kisoihin osallistuminen jää kun ei ole sääntöjä tai termistöä ymmärtänyt. Sen verran hyvin se on IMO sivuilla esillä. Virtuaalisten laukkahevosten kasvattajista on muodostunut tiivis yhteisö.
Jaos tuo elävästi mieleen ajan, jolloin kaikki muutkin jaokset toimivat omilla sivuistoillaan ja näyttivät persoonallisilta. Nykyään muut isommat jaokset ovat niin sidottuja VRL:n, että niiltä on kadonnut persoonallisuus täysin, joka on tietysti hieman harmittavaa. En ole täysin perehtynyt asiaan, mutta tuntuu, että jaoksien toimintaa pyörittää nykyään vain yksi suuri "koneisto". Kisakalenteripäivityksistä ei ole tuttuun tapaan merkintää jaoksen etusivulla ja rankingpisteitä ei ole enää laskemassa joukko ihailtavan ahkeria ihmisiä. Tekemisen määrän helpottuminen ei tietenkään ole huono asia, ei siinä mitään. Se vaan syö yhteisöllisyyttä.
torstai 28. helmikuuta 2008
Laiskaa laiskottaa
Hellurei vaan, jotain voisi tännekkin välillä rustailla (:
Kaikki aikaansa seuraavat virtuaalihevosimmeiset varmaan tietävätkin, että VRL viettää pienoista pakkolomaa. Tiedon tullessa julki tulikin naurettua, että kuinkahan moni repii jo hiuksia päästään kun ei pääse päivittäin kisakalenteria kyttäämään. Mutta pilkkapa osui omaan nilkkaan. Nyt on tullut monena päivänä kaihoiltua, että "hohhoi kun on tylsää, voisi vaikka vaihteeksi kisata... ai niin, voi kehvettiläinen".
Tällä puolella näyttöä ollaan sellaisissa tunnelmissa, että pakkoloma kisailusta tekee vain hyvää. Kun noita uusia kisoja kalenteriin ilmestyy katsoo meikäläinen listaa vähän pää kenollaa, klikkaa jonkun kutsun auki, lukee kisojen olevan jo täynnä ja häipyy tekemään jotain muuta. Hevosilla on kisatuloksia viimeksi syksyltä ja vielä puuttuu 10 sijoitusta laatuarvostelun max. kisapisteistä...
Tässä pahempaan tekemisenpuutteeseen on tullut järjesteltyä hevosten kisakalenterin lähes ajantasalle (!), mutta muutapa ei ole tullut tehtyä. Tarkoitus oli järjestää kisaviikko ja aloittaa parilla nuorukaisella kisaaminen, mutta minkäs teet. Täytyy kai kohta myöntää, että kyllä tämä oma virtuaalihevostelu pyörii suurimmaksi osaksi VRL:n ympärillä, vaikka olenkin seikkaa monesti kiistänyt.
Monta päivää on tullut tuijoteltua Isilmen etusivua pohtien, että mitäpäs sitä voisikaan tälle vaihteeksi tehdä. Päässä muhii monta ehkä toteutuskelpoista ideaa, mutta eipä noita millään jaksa lähteä toteuttamaan. Uusia projekteja on hirmu kiva aloittaa, mutta mokomat kun tuppaavat jäämään aina ikävästi puolitiehen...
Eipä muuta tällä kertaa, kuulemisiin.
Kaikki aikaansa seuraavat virtuaalihevosimmeiset varmaan tietävätkin, että VRL viettää pienoista pakkolomaa. Tiedon tullessa julki tulikin naurettua, että kuinkahan moni repii jo hiuksia päästään kun ei pääse päivittäin kisakalenteria kyttäämään. Mutta pilkkapa osui omaan nilkkaan. Nyt on tullut monena päivänä kaihoiltua, että "hohhoi kun on tylsää, voisi vaikka vaihteeksi kisata... ai niin, voi kehvettiläinen".
Tällä puolella näyttöä ollaan sellaisissa tunnelmissa, että pakkoloma kisailusta tekee vain hyvää. Kun noita uusia kisoja kalenteriin ilmestyy katsoo meikäläinen listaa vähän pää kenollaa, klikkaa jonkun kutsun auki, lukee kisojen olevan jo täynnä ja häipyy tekemään jotain muuta. Hevosilla on kisatuloksia viimeksi syksyltä ja vielä puuttuu 10 sijoitusta laatuarvostelun max. kisapisteistä...
Tässä pahempaan tekemisenpuutteeseen on tullut järjesteltyä hevosten kisakalenterin lähes ajantasalle (!), mutta muutapa ei ole tullut tehtyä. Tarkoitus oli järjestää kisaviikko ja aloittaa parilla nuorukaisella kisaaminen, mutta minkäs teet. Täytyy kai kohta myöntää, että kyllä tämä oma virtuaalihevostelu pyörii suurimmaksi osaksi VRL:n ympärillä, vaikka olenkin seikkaa monesti kiistänyt.
Monta päivää on tullut tuijoteltua Isilmen etusivua pohtien, että mitäpäs sitä voisikaan tälle vaihteeksi tehdä. Päässä muhii monta ehkä toteutuskelpoista ideaa, mutta eipä noita millään jaksa lähteä toteuttamaan. Uusia projekteja on hirmu kiva aloittaa, mutta mokomat kun tuppaavat jäämään aina ikävästi puolitiehen...
Eipä muuta tällä kertaa, kuulemisiin.
lauantai 9. helmikuuta 2008
09 02 2008
Katsos kummaa, Isilme sai oman bloginsa!
Jaa, että miksikö tälläinen? Jotta omistaja, Shiro, saisi purkaa kirjoitusintoaan jonnekkin enemmän tai vähemmän turhanpäiväisille kirjoituksille tarkoitetulle sivustolle, eli mm. oman nettisivunsa blogiin.
Täältä tulet siis jatkossa löytämään Isilmen tuoreimpia kuulumisia ja Shiron pakinoita virtuaalimaailmaa koskien.
Tältä erää, kuulemisiin.
Jaa, että miksikö tälläinen? Jotta omistaja, Shiro, saisi purkaa kirjoitusintoaan jonnekkin enemmän tai vähemmän turhanpäiväisille kirjoituksille tarkoitetulle sivustolle, eli mm. oman nettisivunsa blogiin.
Täältä tulet siis jatkossa löytämään Isilmen tuoreimpia kuulumisia ja Shiron pakinoita virtuaalimaailmaa koskien.
Tältä erää, kuulemisiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)