Tehdään uudenvuodenlupauksia!

Niin semmosta vaan että...

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE !

Muistakaa syödä paljon porkkanalaatikkoa ja konvehteja, jotta jaksaa taas virtuaalihevostella joulupyhien jälkeen : )

Vesiväritutoriaali osa 2/3: pintakuviot ja perustekniikat

Tuton toisessa hyökkäämme akvarellimaalaamisen kimppuun aloittaen perusteista ja tutustuen muutamiin käteviin tapoihin luoda erilaisia pintakuvioita.

Pahoittelen tutoriaalin kuvien tökeröä laatua, skanneri ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön :/

MAALAAMAAN!



Aloitetaan ihan ihan perusteita, (jos ei muuten, niin tehdäksemme tästä postauksesta naurettavan pitkän) eli kuinka maalata. Vesivärien kanssa läträys vaatii niin nopeutta kuin kärsivällisyyttäkin, joten harjoitus todellakin tekee mestarin!

Tutoriaalin ensimmäisessä kuvassa on kuvattuna ehkä eniten käyttämäni tekniikka värin levittämiseen paperille. 1) Paksu viiva väriä... 2) jota lähden levittämään pelkällä vedellä 3) ... jolloin lopputulos näyttää tältä. Levittämällä väriä paksusta väriviivasta pelkällä vedellä sai aikaan mukavan siirtymän tummasta väriviivasta pelkällä vedellä maalattuun vaaleimpaan kohtaan. Helppoa ja nopeaa! Tämä värien läpikuultavuus onkin vesivärien "se juttu", josta lisää seuraavassa...

VALOT JA VARJOT

Vesiväreillä "maalaussuunta" on vaaleasta tummaan, eli vaaleimmat alueet maalataan ensin ja varjostukset rakkennetaan kerroksittain vaaleiden alueiden päälle (tietokoneella taiteileville sanat "layer" ja "opacity" varmaan avaavat tätä asiaa parhaiten). Vesivärien ihanin ominaisuus on niiden läpikuultavuus: värit eivät välttämättä peitä toisiaan tai paperia, jos maalatessa ei käytetä väriä enemmän kuin vettä.

Valokohtien maalaus voidaan suorittaa joko maalaamalla ohut värikerros koko kuvan päälle tai maalamalla valokohdat hyvin vähäisellä määrällä väriä/kokonaan pelkällä vedellä (ks. tutoriaalin ensimmäinen kohta), jolloin pohjana oleva valkoinen paperi kuultaa vesivärin alta valkoisena hoitaen vaalean valokohdan tehtävän.



Valokohtia voi luoda myös jälkikäteen ns. väriä avaamalla. Värin avaamisessa on kyse maalatun värikerroksen alla olevan värikerroksen kaivamisesta esiin vaikkapa ystävällämme talouspaperilla (esim. pallo on maalattu ensin punaisella värillä ja punaisen värin kuivuttua pallo maalataan kokonaan sinisellä värillä. Ennen kuin sininen värikerros kerkeää kuivua, kosketellaan värikerrosta talouspaperin palasella, joka sinistä väriä pois imiessään paljastaa altaan punaista värikerrosta). Värin avaus käy erinomaisesti esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien luomiseen, jotka saattaisivat näyttää suunnitellusti maalattuna liian huolitelluilta, esim. pilvien reunojen taiteiluun tai vaikkapa hevosen karvan kiiltokohtien luomiseen.

Tekstin yläpuolella oleva pilvi on tehty kokonaan märkää väriä talouspaperilla töpöttelemällä. Paperille on maalattu ensin paksu kerros sinistä väriä ja sitä talouspaperilla töpöttelemällä paljastettu pilven reunamuotoja.

MÄRKÄÄ KUIVALLE VS. KUIVAA MÄRÄLLE



Vesivärejä voi levitellä paperille muutamalla eri tapaa, jolloin väri käyttäytyy paperilla aina hieman eri tavoin.

Kuvassa oikealla on käytetty märkää kuivalle-tekniikka, eli kastettu sivellintä vedessä, napattu siihen hieman väriä ja sitten sudittua paperille. Tämä tekniikka on varmasti kaikista tekniikoista tutuin, koska märkää kuivalle -tekniikkaa käytetään yksityiskohtien ym. tarkkuutta vaatien kohteiden maalaamiseen sen helpon hallittavuuden takia (ts. väri ei lähde holtittomasti leviämään ympäriinsä). Maalatessa märkää kuivalle sävyvaihtelut luodaan maalamalla päällekkäin useita hieman läpinäkyviä värikerroksia. Värin läpinäkyvyyttä hallitaan veden ja värin määrän suhdetta vaihtelemalla (ks. tuton ensimmäinen kuva).

Vasemmalla taasen yritetty demonstroida märkää märälle -tekniikkaa. Tämä läiskä on toteutettu teknisesti samalla tavalla kuin oikealla olevakin, eli kastettu sivellintä vedessä, lillutettu värissä ja maalattu paperille ylös-alas -vedoin, mutta väri on lisätty kuivan karhean paperin sijaan kostealle paperille. Tällöin väri ei pysykään juuri siinä mihin se on maalattu, vaan lähtee leviämään koko sille alueelle, joka on ennen läiskän maalaamista kostutettu vedellä. Märkää märälle -tekniikan paras puoli on sen nopeus: värejä voi levitellä päällekkäin odottamatta värikerroksien kuivumista, koska maalatessa märkää märälle värit sekoittuvat keskenään (yleensä) varsin mukavasti. Toisaalta yksityiskohtien muodostumista on suhteellisen vaikeaa hallita, koska kauniin luonnollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi värien tulisi antaa kuivua rauhassa, eli märän väripinnan paniikkitökkiminen talouspaperilla on ehdottomasti kiellettyä.

Maalaustekniikoita on toki muitakin, kuten kuivaa märälle ja kuivaa kuivalle, mutta niistä minulla ei ole niinkään kokemusta, joten ne jäivät luonnollisesti tutoriaalin ulkopuolelle.



Tässä vielä yksi havaintoesitys märkää märälle- ja märkää kuivalle-tekniikoista realististen ja kauniiden kukkasten avustama.

Vasemmalla oleva kuva on maalattu siten, että ensin värin levittämistä neliö on kasteltu vedellä. Koko alueen ollessa märkä, on yksityiskohtien maalaaminen kinkkistä, koska väri tosiaan lähtee leviämään sinne missä on vettä, eli kaikkialle. Oikealle on taas märkää kuivalle -tekniikalla maalattu kuva samasta aiheesta joka, noh, näyttää paljon huolitellummalta.

Esimerkkikuvani on siinä suhteessa hyvin tökerö, että märkää märälle -tekniikkalla voi toki maalata myös yksityiskohtaisia alueita, jos eri värialueiden (tausta, kukan lehdet ja kukan terälehdet) annetaan ensin kuivua rauhassa. Kannattaa vilkaista tämä havaintoesitys märkää märälle- ja märkää kuivalle -tekniikoiden eroista!

LAVEERAAMINEN

Ennen erilaisilla pintakuvioilla pelleilyyn siirtymistä vilkaistaan vielä laveeraamista.

Laveerauksella tarkoitetaan karkeasti sanottuna yhtä siveltimen vetoa suurempaa maalattua alaa. Laaveraus voi kattaa vaikka koko paperin tai pienen pienen osan työstä, mutta useimmiten sitä näkee käytettävän esim. taivasta maalatessa.

Hyvän laveerauksen tekeminen on taito, joka kannattaa opetella: sen avulla on todella helppoa tehdä isojakin aloja taustaa, joka sopii erityisesti meille, jotka "joutuvat" tekemään useille eri hevosille kuvia mielellään mahdollisimman nopeaan tahtiin ;)



En ota vastuuta yllä olevan kuvan aiheuttamista silmävammoista. Kuvassa on kuitenkin näkyvillä (ihme että onkin, skannerin mielestä kuvan kaikki vaaleat alueet olivat ihan valkoisia >_>) kaksi erilaista yksiväristä laveerausta. Vasemmalla on esiteltynä asteittainen laveeraus ja oikealla tasainen laveeraus.

Tasaisen laveerausjäljen aikaansaamiseksi laveeraus tehdään märkää kuivalle -tekniikalla, koska jos paperi kasteltaisiin ensin laveeraamista menisi paperi entistä kurttuisemmaksi -> väri pakkautuisi "paperikumpujen" juureen -> epätasainen lopputulos, jota emme tällä kertaa halua. Laaverauksen perusidea on, että aina edellisen siveltimenvedon perään lisätään toinen siveltimenveto (uusi veto lisätään aina hiukan edellisen vedon alareunan päälle), joko samalla värillä (tasainen laveeraus) tai lisäämällä veden määrää suhteessa väriin jokaisen siveltimenvedon jälkeen (asteittainen laveeraus). Niin hämäävää kuin laveerauksen maalaaminen onkin, tulee "väriviivat" levittää toistensa perään nopeasti, jotta alla oleva väri ei kerkeisi kuivua, jolloin se ei sekottuisi tasaisesti uuden värin kanssa -> laveerauksesta ei tule tasainen, vaan siveltimen vetojen välille jää mukavan rumat rajaviivat.

Isojen alueiden laveeraus kannattaa suorittaa luonnollisesti mahdollisimman isolla pensselillä. Itse en omista sopivan isoa pensseliä tähän tarkoitukseen, joten hoidan isot laaverauksen meikkisienipalasen avulla.

PINTAKUVIOT JA NIIDEN LUOMINEN




Vesivärit ovat siitä mukavia, että niiden avulla on helppo luoda erilaisia pintakuvioita: hassut läiskät ja muut kummallisuudet on helppo saada aikaan vahingossakin. Entä sitten tarkoituksella...?

Ensimmäisessä kuvassa on esiteltynä valumajäljet. Valumajäljet kannattaa tehdä - tättärää - väriä valuttamalla kallistelemalla paperia, koska niiden teko siveltimellä luonnolisen näköisiksi on pirun vaikeaa. Valumajälkien tekoa kannattaa harjoitella erilillisillä papereilla, koska niiden hallitseminen on yllättävän hankalaa...

Toisessa kuvassa on esillä muutama muukin tekniikka:

1) roiskejäljet. Näiden tekeminen onnistuneesti vaatii suht jämäkän siveltimen tai moisen puuttuessa vaikkapa hammasharjan. Kerää siveltimeen runsaasti väriä ja vähän vettä (jotta täplät jäävät voimakkaan värisiksi kuivuessaan) ja rämpsäytä sivellintä sormeasi tai vaikkapa viivointa vasten mielellään paperiin tähdäten ;)

2) masking fluid. Tämä näyttää putelissa ollessaan todella paksulta harmaalta maalilta, mutta sitä pystyy levittämään siveltimellä ihan siinä missä muistakin maaleja (paitsi että levitettäväksi kannattaa valita sivellin, joka on muutenkin valmin kuolemaan - maskausmössö jää ikävästi kiinni siveltimen karvoihin ja siveltimen putsaaminen mössöstä on melkoisen kinkkistä), mutta muodostaa paperilla kuivuessaan kumipinnan, jonka alle väri ei pääse. Kuvassa oleva kiekura on maalattu ensin maskausmössöllä, jonka jälkeen sen yli on maalattu sinisellä värillä ja sinisen värin kuivuttua maskausmönjä on revitty varovasti pois -> mömmö jättää alleensa valkoisen alueen.

Tämä litku oikeasti ihan mielettömän kätevää: se on iso pelastus kaltaisilleni toheloille, jotka eivät millään saa väriä pysymään siellä missä sen pitäisi pysyä. Yksi puteli maskausmönjää maksaa n. 6 €

3) elmukelmu. Väriä paperille ja elmukelmua päälle - simple as that! Elmukelmua voi hieman rypistellä ennen paperille laittoa tai vielä silloin, kun sen on läntännyt märän värin päälle, mutta muista antaa värin kuivua kunnolla ennen elmukelmun irrottamista - muuten jäljestä ei tule siistiä.

4) vesitippoja. Vesitipat ovat ehkä helpoin ja kätevin tapa tehdä erilaisia pintakuvioita. Kuvan läiskä on maalattu ensin tasaisen siniseksi, jonka jälkeen sen pinnalle on tiputettu muutama iso tippa puhdasta vettä ja katsottu silmä kovana mitä tapahtuu... Siveltimellä tiputettu vesitippa muodostaa tasaiselle väripinnalle sävyvaihteluja tipan keskikohdan jäädessä vaaleaksi ja reunojen tummiksi.

5) merisuola. Kuvassa oleva läiskä on ensin maalattu tasaisen siniseksi, jonka jälkeen sen päälle on ripoteltu melko runsaasti merisuolaklönttejä (tavallinen pöytäsuolakin käy!). Suolapalaset imevät altaan väriä luoden pakkasen ikkunaan jättämää "kristallikuviota". Muista antaa värin kuivua rauhassa ennen suolan karistelemista pois tai muuten kuviosta ei tule kunnollinen.

Yllä on vain muutama hassu esimerkki siitä minkälaisia kuvioita vesivärien ja erilaisten materiaalien avulla voikaan luoda. Vesivärien rinnalla voi toki käyttää myös muita maaleja ja ei-maaleja, esim. Tiimarista saa tiimarihintaan akryylimaaleja (maali, jonka voisi sijoittaa ominaisuuksiltaan vesi- ja öljyvärien välimaastoon. Akryylimaalit eivät ole niin läpinäkyviä kuin vesivärit ja jäävät kuivuessaan hiukkasen voimakkaamman värisiksi -> erittäin käteviä esim. lumisateen luomiseksi tumman siniselle pohjalle) ja esimerkiksi vanhanaikaisen sävymaailmaan luomiseen kannattaa ottaa avuksi kupponen kahvia tai teetä.

HINTS & TIPS

Niksinurkka!

- pidä aina talouspaperia lähettyvillä suuronnetomuuksien varalta!

- CTRL + Z -komento ei päde vesiväreillä maalaillessa, joten suunnittele etukäteen yksityiskohtien, erityisesti valokohtien, paikat, koska niiden maalaaminen jälkikäteen on vesiväreillä mahdotonta. Ei auta itku markkinoilla, jos hevosen karvan kiiltokohdat ovat jääneet maalatessa liian tummiksi: niitä on värikerroksien kuivuttua mahdotonta saada enää kiiltävän valkeiksi (jos näin on kuitenkin käynyt, voi kiiltokohtia koettaa pelastaa akryyliväreillä tai puukynillä). Kannattaa siis merkitä kuvaan esim. himmeästi lyijärillä valokohtien paikat, jotta niiden paikantaminen olisi maalatessa helpompaa.

- vaikka maalaisitkin märkää märälle -tekniikalla, ei paperi saisi siltikään olla aivan littumärkä (ts. paperillasi on kelluu tulva-alue), vaan pikemmin kostea. Sumutinpullo on kätsy väline paperin kasteluun, koska sen avulla paperia on vaikeampi saada liian märäksi toisin kun esim. siveltimellä

- maalatessasi märkää kuivalle -tekniikalla värikerrosten kuivumista voi vauhdittaa hiustenkuivaajalla. Märkää märälle -tekniikalla maalattujen taustojen kannattaa kuitenkin antaa kuivua rauhassa omalla painollaan, koska hiustenkuivaaja saa märän värin levittäytymään minne sattuu eli ihan väärään paikkaan -> harmaita hiuksia ja hiuksettomuutta

- maalaa rohkeasti!! Maalaa alkuun isoin elein isoilla siveltemillä, annan värien levitä miten sattuu, maalaa muillakin kuin märkää kuivalle -tekniikalla, kokeile, kokeile ja kokeile äläkä hyökkää heti talouspaperi ojossa vähän kummallisen näköisten kohtien kimppuun. Vesivärien kuuluukin olla arvaamattomia ja tästä arvaamattomuudesta pitää nauttia! :)

- saarnaan tämänkin tuton loppuun laadukkaista väreistä - hanki sellaiset, jos kukkarossa on liikaa painoa. Huonoilla vesiväreillä maalaaminen aiheuttaa vain mielipahaa.

End of chapter 2. Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään askel askeleelta kokonaisen maalauksen syntyprosessia. Stay tuned!

Vesiväritutoriaali osa 1/3: välineet

Ensimmäisessä kokonaisessa tutoriaalissa käsitellään vesivärimaalauksen perusteita.

Jos viimeisin kokemuksesi vesiväreistä sijoittuu peruskouluajoille, on varmasti aika nollata aivot varmuuden vuoksi: peruskoulun kuvistuntien vesiväriharjoitusten syvin tarkoitus oli tiettävästi vain aiheuttaa loppumatonta inhoa vesivärejä kohtaan. Vesiväreillä maalaaminen on oikeasti kyllä ihan mukavaa touhua, jos välineet ovat hyvät ja sinulla on aikaa ja intoa perehtyä vesivärien maailmaan, koska vesivärit eivät ole se kaikista helpoin työväline hallita: väreillä on tapana valua ja sotkeutua miten sattuu, tarkoituksella ja vahingossa...

Mutta käykäämme ensimäisenä työvälineiden kimppuun, ilman niitä ei luonnollisesti syntyisi yhtään mitään.



VESIVÄRIT

... kieltämättä varsin oleellinen osa vesivärimaalaamista. Yllä olevassa kuvassa on esillä pieni vesiväriarsenaalini, jonka edustajat ovat kaikki kiinteässä muodossa: en ole ikinä tutustunut "tuubiväreihin", enkä koe siihen tarvettakaan.

Pieni esittely perheenjäsenistä:

1) Wennströmin ikivanhat vesivärinapit. Kannessa oleva markka-ajan hintalappu sanoo 39 mk, joten kovin hinnakkaat nämä eivät ole. Hinta-laatu -suhde on kuitenkin ihan kohdillaan: vesivärit ovat kestäneet kauan ja jälki on ihan mukiinmenevää, vaikkakin väreissä on sen verran vähän pigmenttiä, että haluttujen sävyvaihteluiden aikaansaamiseksi väriä saa läträtä parikin kerrosta päällekäin.

2) Van Gogh-merkkiset keskilaatuiset värit. Näillä maalaaminen on silkkaa riemua: "kakkujen" pigmentti on hyvä (eli toisin sanoen kirkkaiden värien aikaansaamiseksi ei väriä tarvita kovinkaan paljoa) eivätkä värit täten haalistu kuivuttuaan. Setti maksoi n. 15 € Temperassa.

3) Herlitzin vesivärit. Näiden pigmentti on hyvin onneton: värit juu näyttävät kivoilta nappeina, mutta paperille päätyessään sävyt ovat onnettoman hailakat. Värinappien laadukkuudesta kertoo paljon myös se, että napit ovat lähteneet komeasti halkeilemaan ja murenemaan.



Vielä yksi esimerkki väreistä. Kaikki nämä läiskät on maalattu samalla tavalla (huljutettu sivellintä vedessä ja kouraistu hieman väriä matkaan) ja samalla värisävyllä, vaikka skanneri hanakasti muuta väittääkin.

Ensimmäinen väriläiskä on maalattu Van Gogh-väreillä, toinen Wennströmin väreillä ja kolmas Herlitzin väreillä. Läiskistä on hyvin nähtävissä askartelupaskartelu-laatuisten värien ja taiteluun tarkoitettujen värien ero: värien kuivuttua ensimmäisestä läiskästä on hyvin erotettavissa sävyvaihteluja, eli väri ei ole kuivunut tasaiseksi mössöksi, kuten esimerkiksi kolmannessa läiskässä, jossa siinäkin oli vielä maalausvaiheessa enemmän tummaa väriä läiskän yläosassa.

Jos koet pienintäkään intohimoa vesivärimaalaamista kohtaan, niin mene ja osta hyvälaatuiset värit! Maalamisesta tulee paljon paljon PALJON hauskempaa, kun läträttävänä on hyvälaatuiset värit, believe me. Vaativalle harrastelijalle löytyy värejä esim. Suomalaisesta kirjakaupasta, josta pitäisi löytyä ainakin Winsor&Newton -merkkisiä värejä n. 15 € hintaan.

PAPERI



Sopivanlaista paperia valitessasi kannattaa kiinnittää huomiota paperin painoon, koska käyttämäsi vesiväripaperin tulisi kestää ainakin teippausta, runsasta kastelua ja hankaamista. Tämän takia (kuvassa vasemmalla oleva) tulostinpaperi (80g / m2) on ehdotton no-no valinta paperiksi, koska se menee lyttyyn ja repeilee iloisesti vettä nähdessäänkin ja sitähän myö ei haluta.

Toinen paperi vasemmalta on piirustuspaperia, paksuudeltaan 180g / m2. Tämä kestää jo hieman paremmin maalaamista, mutta se voisi olla vieläkin jämäkämpi: paperi lähtee turhan herkästi kupruilemaan.

Kaksi viimeistä edustavat sitten sitä luokkaa, jota kannattaa vaalia. Toinen paperi oikealta on puolikarkeaa 250g / m2 -paperia, joka soveltuu erinomaisesti luonnosteluun tai maalauksiin, joihin ei tarvita runsaasti vettä (= ei taustaa). Viimeinen paperi on 300g / m2 -painoista paperia, joka kestää mainiosti kaikenlaista käsittelyä niin hankaamisesta vedessä uittamiseen, eli kelpaa hyvin kaikkeen käyttöön. Itse käytän lähes pelkästään 300g / m2 -paprua, koska tykkään käyttää paljon vettä maalatessani -> ohuempi paperi lähtee helposti kupruilemaan kastuessaan myös pingotettuna, paksumpi ei.

Suosittelen valitsemaan paperia, joka on painoltaan 250 g tai yli. Vesiväripaperia löytyy lehtiöinä esim. Suomalaisesta kirjakaupasta.



SIVELTIMET

Itse käytän kahdenlaisia siveltimiä: poninkarvasiveltimiä (oikealla) ja keinokuitusiveltimiä (vasemmalla). Poninkarvasivellin imee itseensä vähän enemmän vettä kuin keinokuitusivellinen, jonka puolesta se on oivallinen esim. laveeraamiseen. Keinokuitusivellin on taasen jämäkästä koostumuksestaan oivallinen tarkkoihin yksityiskohtiin.



Muista pitää huolta siveltimistäsi! Siveltimet eivät loppujenlopuksi ole ihan hirveän kalliita, mutta ei niitä kehtaisi olla jatkuvasti ostamassakaan. Kannattaa siis säilyttää siveltimiä harja-osa ylhäällä (harjas taittuu muuten), muistaa pestä ne käytön jälkeen ja koettaa olla hankaamatta niitä liian voimakkaasti paperia vasten, jottei karva alkaisi hapsottamaan holtittomasti.



MUUTA HYÖDYLLISTÄ

Ensimmäisessä esittelyssä ystävämme maalarinteippi! Maalarinteipin tehtävä vesivärimaalauksessa on pingottaa paperi sen kupruilemisen minimoimiseksi (plus että maalarinteippi jättää reunoihin kivat valkoiset rajat ;3). Vesiväripaperi kannattaa aina teipata kiinni ennen maalaamista erilliselle alustalle tai vaikkapa työpöytään.



Toiseksi onkin sitten vuorossa hieman sekalaisempi seurakunta:

1) merisuolaa. Merisuolan ripottelu märälle maalipinnalle saa aikaan mukavan efektin, johon perehdytään myöhemmissä tutoriaaleissa.
2) talouspaperia! Pidä aina huoli siitä, että siulla on riittävästi talouspaperia lähettyvillä: se on ainut hengenpelastajasi aina väärään suuntaan leviävien värien maailmassa...
3) meikkisieniä. Värin levittelyyn, pesusienillä onnistuisi myös efektien teko märälle maalipinnalle
4) akryylimaalia. Akryylimaali on hieman paksumpaa ja peittävempää kuin vesiväri, joten akryylia voi hyvin käyttää vesivärin tehosteena esim. valokohtien korostaessa
5) vesivärikyniä. Vesivärikyniä voi käyttää vesivärien tehosteena esim. erilaisia tekstuureja luodessa. Muuten en oikein osaa sen suuremmin käyttää vesivärikyniä veden kanssa, joten käytän niitä vain esim. varjokohtien korosteluun.
6) rajaustusseja. Itse tykkään rajata työni tusseilla ennen maalaamista, jotta saan varmasti kumitettua kaikki lyijärijäljet pois. Micronin rajaustussit (kuvassa) ovat tähän mennestä käyttämistäni parhaat: ne päästävät juuri sopivan verran väriä, eivät leviä miten sattuu ja kestävät vettä (joka on ihan kiva juttu vesiväreillä maalatessa. Sitäkin on kokeiltu, että mustalla geelikynällä tehdyt rajat alkavat vesikäsittelyn jälkeen levitä ja väri muuttuukin mustasta violetiksi...)
7) masking fluid. Tohelon maalaajan pelastus! Masking fluid luo kuivuessaan kumikerroksen, jonka alle vesi ei pääse. Tämän toimintatavoista kertoilen myöhemmissä tutoissa.

Kannattaa pitää myös hiustenkuivaajaa lähettyvillä - sillä on helppoa ja nopeaa hurruutella värikerrokset kuiviksi.

Ja siinä kaikki tällä kertaa. Seuraavassa osassa käsittelyssä perustekniikat, stay tuned!

Virtuaalihommat seis joksikin aikaa

Ei riitä, että koulu söisi lähes kaiken vapaa-aikani (joka on muuten ihan oikeasti totta, tällä hetkellä kiitos kuvisdiplomin), mutta kuluneen viikon aikana olen käyttänyt kaiken luppoaikani tiukasti PlayStationin ja Assassin's Creen 2:n parissa, joten virtuaalijutut ovat väistämättäkin jääneet hiukan taka-alalle.

Eli mitä turhia valehtelemaan: nyt ei ole aikaa eikä intoa, joten viettelen vaikka ihan vaihteeksi jonkin aikaa hiljaiseloa :D

Asiasta kukkaruukkuun. Aivojeni sopukoissa on muhinut jo ties kuinka kauan ajatus piirustustutoriaalin tekemisestä. Tekisin mielelläni jonkinlaisen tutoriaalin piirtämisestä tai värittämisestä (käsin), mutta menisikö moinen ihan hukkaan - olisiko tällaiselle yleisöä? Millaisesta aiheesta (hevosen piirtäminen ja värittäminen, piirtäminen yleisesti, väritystekniikat, vesivärit...) tutoriaali kannattaisi tehdä? Otan mielelläni vastaan kommentteja ja ehdotuksia postauksen kommenttiosioon! :)

Laukkahevosen uranvaihdos

Vaikka laukkaurheilu ei olekaan suurin intohimoni, asustaa Isilmessä silti muutama laukkaratsu. Laukkaratsut jäävät kunniakkaasti eläkkeelle kahdeksan vuoden iässä, jonka jälkeen mokomat siirtyvät jalostuskäyttöön tai kuten asian voisi virtuaalimaailman standardien mukaan ilmaista, pyörimään tallin nurkkiin. Mitä tehdä virtuaalihevosella, jolla olisi vielä monta monituista elinvuotta jäljellä?

Omistan laukkaradoilla hienosti ja paljon kisanneen Valeriyan. Kilpaillessaan tämä tamma porhalsi nelivuotiaana G1-tasolle ja kahmi mm. ykköstilat kolmista Dubai Sim Cupin arabihevoslähdöistä ja kolmostilan Arabian Sim Cup Championshipistä, voittaen uransa aikana virtuaalista käteistä yhteensä yli kaksi miljoonaa. Mainio urheiluhevonen kyseessä ja tekee kieltämättä pahaa jättää tällainen kaveri lojumaan talliin.

Virtuaalimaailmassa kaikki on mahdollista, sehän on selvä, joten tälle kisakonkarille olisi mukavaa keksiä jotain aktiviitettiä laukkauran jatkoksi. Koulu- tai esekisoihin tätä en tahdo, eikä westernkään kuullosta kovin luontevalta, joten mitäköhän sitten... Vastaus kaikkiin ongelmiini löytyi jälleen kerraan iki-ihanasta ht.netistä: heuraka! Matkaratsastus, sehän se on!

Ja niin Valeriya lähtee kokeilemaan onneaan matkaratsastuksessa muutamassa 50 km nopeus -luokassa. VMJ:n alaisissa kisoissa käyminen on muuten mukavan terapeuttista: laatuarvostelua varten ei tarvitse stressata sijoituksista ja kilpailuihin mahtuu aina mukaan :-)

"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..."

Uusi miehistö lisäys ja ennenaikaista juhlintaa

Haluaisiko joku tulla vaihtamaan yhdelle kuppaiselle arabitallille ulkoausn keksipalkalla? *ojentaa keksejä* Ulkoasun vaihtaminen venyy ihan varmasti tämän vuoden lopulle, koska seuraavan kerran pääsen kunnolla lusmuilemaan koneen ääressä vasta seuraavan koulujakson alussa :x

Asiasta kukkaruukkuun. Isilmeen muutti tämän kuun alkupuolella uusi hevonen, LA's Merlan Ghost. Ei ehkä pitäisi shoppailla lisää hevosia, kun vanhojenkin sivut ovat retuperällä (lähinnä tarkoittaen uuden ulkoasun ja kuvien puuttumista), mutta ei oikeasti voi mitään, jos tarjolla on estepainotteinen, lyhytsukuinen, >45 ERJ-sijoitusta kisannut, laatisvalmis ja kaiken kukkuraksi rautias ori :D

Ja laatuarvosteluista puheenollen: sain Dahabu Shetanin VIHDOINKIN mukaan ERJ:n laatuarvosteluun! \o/ Miulle on oikeasti ihan sama mikä palkinto sieltä tulee, koska olen onnistunut missaamaan jo ties kuinka monet tilaisuudet syystä x, joten jo pelkkä mukanaolo tuntuu lottovoitolta.

... tai ei se III-palkintoa parempi tulos olisi kyllä pahitteeksi.

Pää täynnä koodia

Olenko mie vaan laiska vai miksi ulkoasun vaihtaminen tuntuu näin työläältä?! Sanokaa minun sanoneen, että en enää i-k-i-n-ä vaihda Isilmelle ulkoasua :D Sinnittelin kauan 1 hevonen / päivä -tahdissa, mutta se sitten jäi "koneajan" kutistuttua lähes nollaan... Kyllä tässä jo voiton puolella ollaan (ihan kun kyse olisi jostain suuremmasakin taistosta), vielä viitisen hevosta on vailla uutta ulkoasua, joten ehkä saan uudet sivut julki vuoden loppuun mennessä.

Sijoitusprosentit ratsumaailmaan, miten olisi?

Pari päivää sitten ht.netin puolella kohistiin kisatulosten väärentämisestä. En märise asiasta sen enempää - juttu on jo käyty loppuun anteeksipyyntöjen kera - mutta se mikä tässä tapauksessa herättää mielenkiintoa on se, että ihmiset ovat oikeasti alkaneet ajattelemaan virtuaailman kisakeskeisyyttä. Jumankeikka, enpä olisi uskonut tämän päivän tulevan ihan heti!

Oikeasti minun ei pitänyt kirjoittaa mitään tästä keissistä, mutta Magnetien mainion kirjoituksen siivittämänä päätin sitten minäkin tarttua syöttiin. Ihan kuin tämän huijauksen paljastuminen olisi rikkonut jonkinlaisen virtuaalimaailman yllä leijuneen kuplan: sijoituksista on muodostunut pakollinen paha, joita tulee hankkia vaikka sitten huijaamalla.

Himokisaamista voisi sanoa virtuaalisten ratsuhevosten nykypäivän riesaksi. Virtuaalimaailmassa ei ole enää huippuhevosia, koska jok'ikinen ratsu voi saavuttaa täysiin kisapisteisiin vaadittavat sijoitusmäärät ahkeralla kisaamisella. Tässä onkin ongelmamme ydin: voiko pelkkiä sijoituksia pitää enää huippuhevosen mittana, jos jokainen äidinpikkupuskasuokkipallero voi olla huippuhevonen? Ei minusta.

Ratkaisu ratsupuolen ongelmiin voisi löytyä laukka- ja raviurheilun puolelta. Entä jos mekin kutsuimme apuun Sijoitusprosenttien Laskemisen, olisivatko päivämme tällöin pelastetut? Sijoitusprosenttien sovittaminen ratsupuolelle vaatisi kyllä aikaa ja saisi aivan varmasti tukuttain vastustajia (teettäähän kaikkien kisojen merkitseminen hevosen sivuille *gasp* kammottavasti lisätyötä), mutta olisi siinä kyllä ideaakin. Ainakin teoreettisella tasolla jyvien erottaminen akanoista olisi tällöin helpompaa, (vertaa: hevonen, joka on kisannut 300 kisaa ja sijoittunut 45 kertaa -> sijoitus-% 15 % ja hevonen, joka on kisannut 45 kisaa ja sijoittunut 15 kertaa -> sijoitus-% 33 % => vähemmän kisannut hevosen olisi enemmän kisannutta hevosta parempi) jolloin IMHO arvostus kilpailuissa hyvin menestyneitä hevosia kohtaan nousisi roimasti, eikä jokaisesta hevosesta voisikaan tulla huippuhevosta. Sijoitusprosenttien ansiosta myös pääasiassa siitoskäyttöön tulevat tammat voisivat osoittaa kyntensä kisakentillä, jos vähäisten sijoitusten sijaan katsottaisiin kokonaisuutta sijoitusprosentin kautta.

Mutta toisaalta löydän taas oman lehmäni ojasta: sijoitusprosentit nojaavat entistä enemmän arpaonneen ja miulla on aivan törkeän huono tuuri. Itkuhan siinä tulisi, jos ne hevoset joille olen kaavaillut onnea ja menestystä ovatkin aina niitä perässähiihtäjiä.

Kummallinen tapa ratkaista ongelmia

Ihanaisen informaatiopalsta hevostalli.netin Bittiponit-keskustelun meno pistää pääni pyörälle. Olenko todellakin näin ulkona PKK:n nykymenosta, joka on ainakin tämän topickin mukaan umpi surkeaa?

Jokin aika sitten ht.netin puolella nostettiin erään henkilön toimesta haloota siitä, koska hänen kuvansa menestyvät huonosti PKK:ssa erinäisistä syistä. Tämä soppa on ryöpsähtänyt siihen pisteeseen, että yleisen mielipiteen mukaan nykyinen tuomarilinja on suoraan sanottuna perseestä (ainakin yhden ihmisen mielestä) ja PKK:n rinnalle ollaan kyhäämässä uutta piirroshevosjaosta, jonka toiminta olisi aivan varmasti paljon oikeudenmukaisempaa ja parempaa kuin PKK:n.

Lueskelin Latun blogin jutun PKK:sta, joka pisti kyllä ajattelemaan.

Muistohetki menneelle aikakaudelle

Sunnuntain 25.10.2009. Selailen tylsyyksissäni ht.netin virtuaalihevoset-palstan myyntitopickeja ja klikkaan auki niistä yhden. Topicki osoittautuu Bayou d'Armensin myyntitopickiksi, joka iskee jo unohdetun uutisen karusti päin pärstää: "Ai perhana, huomennahan on Geon hautajaiset".

Löysin tieni virtuaalimaailmaan silloin, kun GeoCities oli nostamassa vahvasti päätään Expagen takaa ja kaiken maailman söötit frame-ulkoasut ym. hienoudet olivat kovassa huudossa. Hoidin heppoja muutamalla super hienolla tallilla, mm. Éowynin Elgwir Arabiansissa, kunnes päätin pykäistä pystyyn ensimmäisen oman tallini, Shiroi Uman. Ja siihen loppuvatkin minun kokemukseni GeoCitieksestä - kasasin pian Shiroi Uman perustamisen jälkeen kimpsuni ja kampsuni ja muutin Freewebsin tarjoamalle tontille.

Tottakai se harmittaa, että kaikki jäljet ensimmäisestä omasta tallista ja samalla Isilmen esiasteesta pyyhkyityivät huit himputtiin, mutta se mikä GeoCitieksen lopettamisessa sattuu eniten, on kaikkien noiden upeiden, vanhojen hevosten katoaminen virtuaalimaailmasta. Nuo hevoset olivat osa "virtuaalihistoriaa" ja luovat katoamistempullaan uuden joukon harmaita hiuksien ehjien sukutaulujen ystäville. Onneksi meitä auttavat palvelut kuten Wayback Machine, jonka kautta pieni osa sivuista on vielä tavoitettavissa, sekä VRL:n tietokanta, jos kadonnut hevonen oli sattumoisen rekisteröity VRL:ään, mutta lohtu on silti pieni.

Harmi että en älynnyt/jaksanut laiskuuttani pelastaa GeoCitieksellä olleiden minulle tärkeiden (lähinnä arabi-) hevosten sivuja, näitä sivuja olisi ollut mukava selailla vuosien päästä. Sen sijaan pelastin hätäpäissäni sen vähän minkä edellisenä iltana vielä ehdin - yhden arabihevosen Bayou d'Armensin loppuunmyynnistä.

Lomapäivityksiä

25.10. / Tättärää, blogilla on jälleen uusi ulkoasu (olisipa tallillakin)! Hevosten sivuista suurin osa on rempattu, enää on jäljellä enää muutaman siitoshevosen tietojen viskaaminen uuteen muotoon. Ehkä tämä tästä joskus valmistuu :p

21.09. / Nyt on sitten syksyn kirjoitukset ja muut niskassa hönkineet kouluhömpötykset ohi ainakin vähäksi aikaa. Tässä välissä on tullut laitettua useamman kisahevosen sivut kondikseen (vielä on loput kisahepat ja jalostushevoset jäljellä), piirrettyä muutama koristekuva (otan missiokseni piirtää jokaiselle sivulle jonkun koristekuvan :) ) ja kisattua hepoilla. Etenkin westernratsut ovat kartuttaneet kisakalentereitaan kivasti (jätti iso kiitos ahkerille kisajärjestäjille!), mm. IS Amarantha ja Nabiel al Rayad ovat napsineet ihanan ahkeraan sijoituksia omista painotuslajeistaan.

Thank god kohta on tiedossa koeviikko (= päivät aikaa lusmuta koneella... eiku!) ja syysloma, eli kerkeän laittaa vähän lisää vauhtia tähän muutosrumbaan.

Loppuhuomautuksena pitää kyllä antaa rispektiä niille, jotka jaksavat/kerkiävät/viitsivät vaihtaa tallinsa ulkoasua neljää kertaa vuodessa - itseltä moinen ei onnistuisi ikinä.

31.08. / Haa, ny sai blogikin uuden hienon ulkoasun :-) Mut juu. Tallin ulkoasun vaihto etenee hiljalleen, hevosten sivujen vaihtaminen uuteen ulkoasuun ei iiiiihan ole meikäläisen lempi puuhaa, joten olen ottanut työtahdiksi päätä huimaavan 1 hevonen / päivä -vauhdin. Parempi kai niin kuin ei mitään...

17.08. / Hevosten sivun pohja on vihdoinkin valmis, nyt siis vuorossa arrmoton hevosten tietojen siirtely uudelle pohjalla.

En voinut vastustaa kiusausta ostaa heräteostoksena kivan oloista espanjalaista arabia ja noh, nyt talliin on sitten muuttamassa yksi sellainenkin. Olen muuten napannut itseäni niskasta kiinni ja vaihteeksi kilpailuttanut tallin westernratsuja. Moni juniori käväisi ensimmäisissä kisoissaan ihan kelpo tuloksin, parhaimpana arab halter-luokassa toiseksi sijoittunut IS Amarantha. Hyvä hyvä sanoi tyytyväinen omistaja ja taputti pieniä karvaisia käsiään.

09.08. / Hip hei, keksin vihdoin uuden hevosten listaamis sydeemin! Tiedossa ei ole mitään kovin omaperäistä taidepläjäystä, vaan melko perinteinen systeemi, joka on kuitenkin mielestäni parempi kun vanha tekstimuodossa ollut versio. Nyt vaan pitäisi vielä jaksaa muotoilla hevosten sivut uusiksi...

Tein myös hälyttävän havainnon, että Isilmen oma pieni suuri ikäluokka on siirtynyt kisaikään: nykyisillä sivuilla listatuista 11:sta nuoresta hevosesta yhdeksän on siirtyy kisahevosiin nyt kesän aikana. Se tietää siis entistä ahkerampaa kisaamista.

Ja kisaamisesta puheenollen: on taas PKK cupin aika! Pidetään peukkuja miten Isilmen hevosten käy :)

29.07. / Aloittelin tekstien muokkaamisen uuteen uskoon, mutta uusi ulkoasu on vielä auki. Yksi vaihtoehto on jo tehtynä, joten ei tässä kuitenkaan ihan tyhjin käsin olla. Kesäloma/remontti tulee täten jatkumaan vielä reippaasti elokuun puolelle.

10.07. / Hevosten kisakalenterit eivät ole kasvaneet mittaa vähään aikaan, mutta muutama hevonen on vaihtanut omistajaansa puolin ja toisin. Isilmestä maaliskuun puolella ostettu tilaushevonen vaihtoi kotiaan alkuperäiseltä omistajaltansa taivaltaan aloittelevalle arabitalli al Nahhalille ja tallin oma hevoskanta kasvoi kahden hevosen verran: talliin muuttivat kaksi Farr Arabiansin loppuunmyynnistä napattua arabia.

Työpanoksen aliarviointiako?

Sarjassamme ht.netistä bongattua.

Nimimerkki meDel esittelee topickissaan kolme piirtämäänsä kuvaa, jotka ovat IMO kovin kivoja. Kuville näyttää olevan kysyntää, mutta hänen ilmoittamansa hintapyyntö 5 € / kuva aiheuttaa osalle porukasta sydämentykystä.

Rahapalkka tuntuu nykyään olevan IN. Alkuun rahalla maksamiseen suhtauduttiin todella pitkin hampain (silti jaksan vieläkin ihmetellä, miten kuitenkin aina ollaan avoimin käsin maksamassa VIP:ä IRC-galleriaan ja silti kauhistellaan oikealla rahalla maksamista), mutta nykyään rahapalkkaa uskalletaan kysyä yhä useammin ja rahapalkalla maksaviakin löytyy tiheämpään. Useimmiten raha liikkuu "ulkoasukaupassa", mutta piirroskuvien rajusti yleistyessä uskon myös kaupankäynnin piirroskuvista yleistyvän.

Ulkoasuista ollaan valmiita maksaamaan jo >20 € summia. En tiedä missä summissa valokuvien hinnat liikkuvat, mutta piirrokset eivät ole selvästikkään vielä löytäneet omaa "hintalokeroaan". Yhden piirroksen tekemiseen voi tuhrautua hien, veren ja kyynelten lisäksi myös turkasesti aikaa, josta olisi mukava saada myös jotain vastineeksikin. Kokonaisen, huolella tehdyn rakennekuvan tekoon voi mennä helpostikkin monta tuntia ja vaikkapa viiden euron tuntipalkan yhdistämisellä lyhyeen matematiikkaan voidaan luoda johtopäätös, että summaksi tulee helpostikkin kaksinumeroinen luku. Mutta kehtaako yhden virtuaalihevosen digitaalisessa muodossa olevasta kuvasta maksaa, tai edes pyytää, sen tekemiseen uhrattua työpanosta vastaavaa palkkaa? Normaalistihan tämmöinen harrastelijapiirtelijä, ehkä ihan taitavakin, uskaltaisi pyytää piirroksen originaaliversiosta jotain 20 € luokkaa, digitaalisen kuvan laadukkaasta printistä ehkä hieman vähemmän.

Otetaan taas esimerkiksi rakas minä itse. Piirrän käsin taustatonta tilaustyökuvaa abouttirallaa 6 tuntia, johon uhraan samalla rakkaita värikyniäni ja korvaamatonta vapaa-aikaani. Minulla ei ole virtuaalimaailmassa juurikaan käyttöä ulkoasuille, luonteille (tai muillekkaan teksteille) ja kisanikin kisaan mieluiten itse, joten pyydän palkaksi hieman rahaa. Ja se hieman voi hyvinkin olla 5 euroa.

Isilme lomailee

Nyt on poijjaat sillä lailla, että Isilme vetäytyy lomailemaan! Talli "lomailee" ainakin heinäkuun, jonka aikana päämissioni on saada vaihdettua tallin ylle uusi ulkoasu. Jos uusi ulkoasu löytyy ja saan sen pikaisesti vaihdettua niin voi hyvinkin olla, että palailemme kuvioihin sitäkin aikaisemmin.

Loman aikana sivulle ei lisätä päivitystiedotuksia eikä sivustoa juurikaan paikkailla, mutta hevosilla kisaamista jatketaan normaalisti. Päivittelen tähän blogipostiin loman aikaisia pieniä tiedotuksia missä mennään :)

Elonmerkkejä!

Viimeiset pari kuukautta ovat kyllä olleet lusmuilun riemuvoittoa meikäläisen virtuaalihevostelun kannalta. Itseasiassa kiinnostus onkin ollut alkuvuodesta hieman laskusuunnassa eikä aikaakaan koneen ääressä nyhväilyyn ole juuri ollut - lukion toisen vuoden kevät tettää ihan riittävästi töitä (tai sitten minä olen kerrankin havahtanut tekemään jotain koulujuttuja eteen :D). Nyt on kuitenkin alkanut taas olla pieni kutina virtuaalihevosten puoleen, tulisipa jo kesäloma ja *köh* pitkät päivät aikaa istua koneella *köh* niin pääisi jotain kunnolla tekemäänkin.

Olen kevään aikana hieman harvennellut Isilmen hevoskantaa lähinnä vanhimmista päästä, osaksi uusiakseni hevoskantaa ja keventääkseni kisaustaakkaani. Tallissa on tällä hetkellä 11 junioria, 11 kisaikäistä ja 12 jalostushevosta/eläkeläistä, eli aika mukava määrä hevosia.
Suurin osa uusista hevosista on lyhytsukuisia. Joko olen taas alittanut aidan sen matalimmalta kohdalta tai sitten meikäläistä on vaan oikeasti alkanut ahdistamaan pitkäsukuisille hevosille puolisojen löytämistä. Virtuaalimaailma on toki pullollaan hienoja palkittuja hevosia, joilla on takana vanha ja arvostettu suku, mutta kun suurin osa omistakin hevosista on juuri samoista sukujuurista, esim. Whim Rowlandia ei ole huolittu sulhoksi yleisen sukupuunsa takia sitten vuoden 2007. Muutenkin alan jälleen kallistua uusien sukulinjojen rakentelun puolelle vanhojen säilyttämisen sijaan~

Hevoskannan harventamisen lisäksi aion kesän aikana vihdoinkin tehdä jotain Isilmen ulkoasulle. Tämä nykyinen ulkoasu on alkanut pikku hiljaa ahdistamaan ja olisi kohta aika vaihtaa hieman modernimpaan sydeemiin... Ulkoasun uudistamiseen laskettakoon myös hevosten ulkonäön preppaaminen: olen nimittäin nyt vihdoinkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja piirtää kaikille hevosille kuvat. Ei ole tainut olla Isilmen historiassa aikaa, jolloin kaikilla tallin hevosilla olisi ollut edes yksi kuva :D

Mutta katsotaan mitä kesä tuo tullessaan, toivottavasti paljon uutta puhtia ja uusia tuulia :)

Mutinaa seuroista

Iskin eilen silmäni uutiseen, jossa Viivi L. (kts mm. linkit muihin blogeihin) kertoi lopettavansa talliensa ja CeRi:n pidon. Vaikken olekaan koskaan ollut CeRi:n jäsen, jäi CeRi:n lopettaminen silti harmittamaan. CeRi on ollut aina Se Seura, joka on jaksanut puksuttaa aktiivisesti vuodesta toiseen.

Itse olen kuulunut FSRa:n lähes siitä lähtien kun seura perustettiin. Tällä hetkellä seura on ollut hiljaisena jo lähes kaksi kuukautta, joka on sinällään suuri harmi, koska seuran kisat ovat miun hevosten kilpailuttamiselle lähes elinehto. Olen useaan kertaan miettinyt, että jos FSRa lopettaa toimintansa (jota se ei toivottavasti tee), niin yrittäisin ehdottomasti päästä CeRi:n jäseneksi. Nyt kun kuulin CeRi:n lopettaneen aloin toden teolla miettimään, että onko virtuaalimaailmassa muita yhtä aktiivisia seuroja kun FSRa ja CeRi. Tai onko virtuaalimaailmassa ylipäätänsäkkään muita seuroja, jotka ovat toimineet yli kolme vuotta. Vedin soman mientintämyssyni päähäni ja tulin siihen tulokseen, että jos minun tulisi nimetä enemmän kuin viisi seuraa, en taitaisi siihen kyetä.

"Seuratuntemukseni" on siis parasta Ö-luokkaa. Sivistääkseni itseäni klikkailin tieni VRL:n sivuille ja tutkimaan tilastoja seuroista. Rekisteröityjä seuroja on näemmä 153 kpl ja jos osaan tulkita oikein tilastoja seuroista-sivuja, vain n. 90:llä seuralla on riveissään yksi tai useampi jäsen. Seuroja tosiaan on melkoisen mukava määrä, kiitos taannoisen seurabuumin, mutta suurin osa tilastoja seuroista-listan kärkipäässä roikkuvista seuroista ovat minulle luokkaa nevöhööd.

Ja näin me loikkaamme löyhää aasinsiltaa pitkin aiheeseen seuratoiminnan kehittäminen. Olen aina miettinyt, että eikö seuratoimintaa voisi suunnatta tietylle ihmisjoukolle, vaikkapa tietyn rodun omistajalle tai tietyn ratsastuslajin harrastajille. Seurojen on aina puhuttu olevan ihmisiä yhdistävä tekävä, mutta minun on vaikea tuntea olevana osa jotain ihmisjoukkoa pelkän saman kirjainyhdistelmän kautta, koska sama kiinnostuksenaihe puuttuu. On sinällään vaikeaa löytää juuri se täydellinen seura minulle, koska kaikki seurathan tarjoavat juuri sitä samaa vähän eri paketissa. Miksei seurojen toimintamuotoa voisi uudistaa rohkeammin? Tällä hetkellä kun seuroja tuntuu olevan tasan kahdenlaista: kisatoimintansa kannalta aktiivisia ja ei-aktiivisia. Tämä on sinällään sääli, koska seuratoiminnalla olisi rahkeita parempaakin.

Lamakausi

Aavikkoruusu vierii pitkin tyhjää katua. Saluunan ovet natisevat tuulevassa. Pyssyjen pauke on vaiennut. Jossain kaukaisuudessa haukkuu koira. Kyllä - virtuaalimaailmaa taitaa vaivata lamakausi.

Ht.netissä (virtuaalimaailman ehdottomasti kovin saluuna) on ollut viime aikoina pelottavan hiljaista, tai ehkä viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun häslinki saa normaalin arjen tuntumaan tylsältä. Ensimmäiset pari sivua ovat täynnä perinteisiä TJ-, EJ-, M-, huutokauppa- ja työllistämisilmoituksia, chattitopickeja (kamerakeskutelukin on näemmä jälleen pinnalla) sekä ilmoituksia hevoskannan vähentämisestä tai kokonaan lopettamisesta - ei siis mitään, mikä saisi meikäläisen varpailleen.

En varmaan kirjoittasi tätä viestiä, ellei tämä "lama" koskisi myös meikäläistä: tällä hetkellä tuntuu vähän silti, että inspis olisi katoamassa jonnekkin. Isilmen hepoilla on tullut kisailtua AHAC:n puolella melko ahkeraan (joka onkin suurin kiinnostuksenkohde tällä hetkellä), VRL:n kisoissa paaaljon laiskemmin. Osittain kisaamisintoon vaikuttaa se, että FSRa on ollut hiljaiselolla reilun kuukauden. Tallin sivujen päivittämisen into taasen lopahti VRL:n talliarvostelun "murkskatuomion" jälkeen: Isilme palkittiin kolmella tähdellä, joka ei todellakaan kelpaa meikäläiselle (perfektionistin vikaa, juu-u) :p Mehän ei tyydytä olemaan keskikastia!

Onneksi meikäläisen lusmuilu ei kaada kenenkään maailma. Saan rauhassa ladata akkuja vaikka tämän kuukauden loppuun asti, jos se innostus alkaisi pikkuhiljaa palailla.

Lisää rotukeskeistä toimintaa, please!

Olen täysin haksahtanut AHAC:n ihmeelliseen maailmaan. Minä, joka olen ainiaan mutissut sen perään, että on ikävää, jos (laadukkaita) arabeja ei nähdä enää suomalaisilla kisakentillä. Kai sitä nyt edes kerran on liikuttava "virtuaalihevostelijamassan" mukana sinne minne muutkin.

Mutta siis.

Laukkamenestystä!

Voihan vitalis, Valeriya juoksi Dubai Sim Cupissa arabihevosten luokan voittoon! \o/

Pelissä oli panoksena kaikki tai ei mitään: Valeriya siirtyy helmikuun alussa eläkkeelle ja tamman meriittilistasta puuttui vain se yksi arvokisavoitto. Valeriya meni menojaan Dubai Arabian Sim Cupissa voittaen kaksi lähtöä, mutta yhden osallistujan puuttuessa varsinaista DASC-voittajaa ei saatu ratkottua (lähdössä oli neljä hevosta, minimi on viisi. Meikäläisen tuuria parhaimmillaan :D). Seuraavat arvokisat menivät vähän niin ja näin, tamma oli kovin kaukana kärjestä. Onneksi nyt sentään lykästi ja ai että kun olen tyytyväinen! On se hassua, kuinka tämä harrastus - kaikessa yksinkertaisuudessaan - onnistuu valottamaan muuten niin harmaata päivää.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: tallin juniori-laukkaaja O Bey Charlie Brown voitti Love Letter Arabiansin 15.01 järjestämissä laukoissa allowance-luokan ja siirtyy täten G3-tasolle.

Alan kohta taas tykätä laukkaurheilusta, jos pikkuiset karkakorvani viipeltävät radalla tätä tahtia :)

Kilpaileminen ulkomailla

Yhä useampien arabeiden kisakalenteria on täytetty kummilla AHAC:n ja ASARA:n alaisilla kilpailuilla. Google-ystävämme ei tiedä näistä "jaoksista" paljoakaan: AHAC-hakusana tarjoaa virtuaalihevosten sivuja ja ASARA:lla eteen tunkeutuu viinitilan nettisivut. Mistä ihmeen arabihevosharrastajien salaseurasta tässä on kysymys? Mistä kaikki tietämättömät harrastajat jäävät paitsi?

Ulkomailla virtuaalihevosharrastus ei ole läheskään yhtä järjestäytynyttä ja organisoitua (kysehän ei ole mistään rikollisliigasta). Kisatoiminta keskittyy kisaboardeille (foorumeille), joilta jokaiselta löytyy oma pisteytyssysteeminsä.

Tunnetuin, ja ehkäpä suosituin, yksittäinen ulkomaalainen kisaboardi on WF Show Grounds, josta löytyy myös tämä mystinen AHAC. AHAC:n kilpailut poikkeavat "kotimaisista" kisoista muutamalla tapaa. Ensinnäkin luokkia per kisa on enemmän kun normaalit max. 12 kpl. Yhdet kilpailut voivat tarjota osallistujille samassa siistissä paketissa näyttelyluokkia eri ikäisille ja sukupuolisille hevosille, ratsastusluokkia ja ajoluokkia (Éowynin ylläpitämä ASARA tarjoaa kisoja laukkahevosille), jolloin luokkien yhteismääräksi tulee vaivaset 140 luokkaa per kisa. Myös osallististumismuoto poikkeaa normaalista suomalaisesta kaavasta: kisoihin osallistutaan kopioimalla luokkalista (johon edellinen osallistuja on lisännyt hevosensa) ja lisäämällä omat ratsut listan hännille.

Mutta mikä sitten tekee ulkomaalaisista kisoista niin spesiaaleja? Yhä useampi VRL:n tiukoista säännöistä ahdistunut harrastaja lähtee etsimään uuttta onnea ulkomailta, enkä yhtään ihmettele miksi: kisatoiminta ulkomailla ei ole läheskään yhtä tiukkapipoista ja pitkälle edennyttä kuin meillä Suomessa. Harrastajien määrä on myös paljon suppeampi ja suhteellisen pieni yhteisö luo mukavaa yhteisöllisyyden tunnetta. Oudot, etenkin hevosten osallistumisoikeuksia koskevat säännökset ja ulkomaiset termit saattavat tuottaa (ja varmaan tuottavatkin) alkuun päänvaivaa, mutta pienen perehtymisen ja totuttelemisen jälkeen kisaaminen alkaa tuntua mukavalta.

Ja mikä parasta: kisojen luokissa on aina tilaa.

Kisakärpäsen puraisema

Heh. Nyt kun olen muutamaan otteeseen lukenut tuon edellisen blogipostin läpi niin täytyy myöntää, että mie olen kamalan huono ilmaisemaan itseäni sanallisesti :D Paljon tekstiä, mutta pointtini ei tule kertaakaan kunnolla (ja järkevästi) esille. Äidinkielen openi olisi varmasti ylpeä...

Mutta asiaan! Tänään, 5.1, oli ensimmäinen päivä, jolloin VRL:n uutta kisasääntöä päästiin kokeilemaan käytännössä. Pakko myöntää, että olin kieltämättä varsin innostunut asiasta. Edelliseen blogipostiini viitaten oli jännittävä nähdä, että miten nämä uudet säännöt toimivat käytännössä. Ja nehän toimivat oikein hyvin, ainakin meikäläisen näkökulmasta. Luokkarajoituksissa on järkeä (hevosia voi tuoda luokkaan 10 % max. osallistujamäärästä) ja rajattomien luokkien järjestäminen on periaatteessa mahdotonta. Tämä säännös sopii ihan täydellisesti miun tyylille kilpailuttaa hevosiani (inhoan rajattomia luokkia, koska miulla ei loppujen lopuksi ole hirveän montaa kisattavaa hevosta. 4-6 hevosta / luokka on juuri täydellinen rajoitus miun hevosmäärälle) ja siksipä tein jotain historiallista: kyttäsin sormi F5:lla VRL:n kisakalenteria! Harvoin olen ollut näin innostunut kisoihin osallistumisesta, yleensä kun osallistun pelkästään FSRa:n kisoihin tai niihin harvoihin kisoihin, joihin voi osallistua ht.netin kautta...

Uusia kisoja tuli sen verran vähän ja nälkäiset virtuaalihevostelijat olivat olleet ilman uusia kisoja n. viikon, joten osallistujaryntäys kisoihin oli melkoinen. Enhän minä matti-myöhäinen (vaikka olevinaan kyttäsin oikein silmä kovana kisakalenteria, heh!) kovin moniin kisoihin päässyt mukaan, joten lähetin matkaan kolme kisa-anomusta KRJ:lle. Pakkohan tuolle VRL-tunnukseni ranking-piste taulukolle on jotain tehdä: kokonaissaldona tältä vuodelta on ällistyttävän upeat kolme pistettä, joka näyttää hieman masentavalta. Se tarvitsee ehdottomasti lisää kavereita, paljon kavereita :D

No mistä se kenkä nyt puristaa?

Viime aikoina virtuaalifoorumeilla on parjattu VRL:n sääntömuutoksista ja VRL:n hallituksen toiminnasta. Olen seurannut tätä keskustelua takavasemmalla silmiäni pyöritellen ja kovasti ihmetellen, mutta Viivin blogiposti innosti meikäläisenkin avaamaan sanaisen arkkuni.

VRL:n hallitus on saanut hurjan paljon asioita aikaan tänä vuonna. Laatuarvostelut pyörivät hyvin, talliarvostelu toimii jälleen, tallien äänestystä on muuteltu reilumpaan suuntaan, kilpailukalenterin ohelle me ollaan saatu vanhojen kilpailujen hakutoiminto (joka on muuten ihan mielettömän kätevä toiminto!), olemme saaneet syksyn aikana päättää useammista VRL:n sääntömuutoksia koskevista asioista kuin koskaan ikinä (... minun muistini perusteella) sekä kilpailusysteemiä on säädetty reilumpaan suuntaan. Ja tästä kaikesta kiitoksena hallitusta haukutaan lapselliseksi salaseuraksi, joka toimii vain hallitusten jäsenten eduksi. Siis mitä ihmettä?!

VRL on kasvanut pelkästä tienviitasta toimivaksi yhteisöksi ja on ottanut tiukemman otteen jaoksien toiminnasta. Alkuun en pitänyt tästä ajatuksesta, että jaokset menettävät persoonallisuutensa joutuessaan yhden jättiyhdistyksen haltuun (jota ne kylläkin ovat aina olleet - ennen ehkä vain nimellisesti), mutta hommahan toimii paremmin kuin ikinä ennen. VRL on muokannut ja tulee varmasti edelleen muokkaamaan kisajärjestelmäänsä reilumpaan suuntaan, jossa tämä "sijoitusten kalastelu" ei olisi enää mahdollista tai jos olisikin, niin se ei olisi enää kaiken sen vaatiman vaivan arvoista. Tätä "kisoissa fuskaamista" näkyy eniten seurakisoissa, ja kappas! Mistäs muustakaan nousee älytön älämölö, kuin seurakisojen uusista osallistujarajoituksista. Simsalabim, VRL:n hallituksen jäsenet ovat yhtäkkiä omaa etuaan ajavia huijareita. Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa...

Mutta sitä mie en ymmärrä, että mikä noiden uusien, "kamalan vaikeiden" sääntömuutoksien sisäistämisessä oikein mättää. Osa porukasta tuntuu ajatellevan "eikai taas?", jättää asiaan perehtymisen sikseen ja heittää lokaa hallituksen niskaan koska muutkin tekevät niin. Miusta on kauhean epäreilua työtä tehneitä ihmisiä kohtaan, että vanhasta muistista haukutaan alas kaikki VRL:n yritykset parantaa yhteistyötä yhdityksen ja sen käyttäjien välillä.