maanantai 19. tammikuuta 2009

Laukkamenestystä!

Voihan vitalis, Valeriya juoksi Dubai Sim Cupissa arabihevosten luokan voittoon! \o/

Pelissä oli panoksena kaikki tai ei mitään: Valeriya siirtyy helmikuun alussa eläkkeelle ja tamman meriittilistasta puuttui vain se yksi arvokisavoitto. Valeriya meni menojaan Dubai Arabian Sim Cupissa voittaen kaksi lähtöä, mutta yhden osallistujan puuttuessa varsinaista DASC-voittajaa ei saatu ratkottua (lähdössä oli neljä hevosta, minimi on viisi. Meikäläisen tuuria parhaimmillaan :D). Seuraavat arvokisat menivät vähän niin ja näin, tamma oli kovin kaukana kärjestä. Onneksi nyt sentään lykästi ja ai että kun olen tyytyväinen! On se hassua, kuinka tämä harrastus - kaikessa yksinkertaisuudessaan - onnistuu valottamaan muuten niin harmaata päivää.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: tallin juniori-laukkaaja O Bey Charlie Brown voitti Love Letter Arabiansin 15.01 järjestämissä laukoissa allowance-luokan ja siirtyy täten G3-tasolle.

Alan kohta taas tykätä laukkaurheilusta, jos pikkuiset karkakorvani viipeltävät radalla tätä tahtia :)

perjantai 9. tammikuuta 2009

Kilpaileminen ulkomailla

Yhä useampien arabeiden kisakalenteria on täytetty kummilla AHAC:n ja ASARA:n alaisilla kilpailuilla. Google-ystävämme ei tiedä näistä "jaoksista" paljoakaan: AHAC-hakusana tarjoaa virtuaalihevosten sivuja ja ASARA:lla eteen tunkeutuu viinitilan nettisivut. Mistä ihmeen arabihevosharrastajien salaseurasta tässä on kysymys? Mistä kaikki tietämättömät harrastajat jäävät paitsi?

Ulkomailla virtuaalihevosharrastus ei ole läheskään yhtä järjestäytynyttä ja organisoitua (kysehän ei ole mistään rikollisliigasta). Kisatoiminta keskittyy kisaboardeille (foorumeille), joilta jokaiselta löytyy oma pisteytyssysteeminsä.

Tunnetuin, ja ehkäpä suosituin, yksittäinen ulkomaalainen kisaboardi on WF Show Grounds, josta löytyy myös tämä mystinen AHAC. AHAC:n kilpailut poikkeavat "kotimaisista" kisoista muutamalla tapaa. Ensinnäkin luokkia per kisa on enemmän kun normaalit max. 12 kpl. Yhdet kilpailut voivat tarjota osallistujille samassa siistissä paketissa näyttelyluokkia eri ikäisille ja sukupuolisille hevosille, ratsastusluokkia ja ajoluokkia (Éowynin ylläpitämä ASARA tarjoaa kisoja laukkahevosille), jolloin luokkien yhteismääräksi tulee vaivaset 140 luokkaa per kisa. Myös osallististumismuoto poikkeaa normaalista suomalaisesta kaavasta: kisoihin osallistutaan kopioimalla luokkalista (johon edellinen osallistuja on lisännyt hevosensa) ja lisäämällä omat ratsut listan hännille.

Mutta mikä sitten tekee ulkomaalaisista kisoista niin spesiaaleja? Yhä useampi VRL:n tiukoista säännöistä ahdistunut harrastaja lähtee etsimään uuttta onnea ulkomailta, enkä yhtään ihmettele miksi: kisatoiminta ulkomailla ei ole läheskään yhtä tiukkapipoista ja pitkälle edennyttä kuin meillä Suomessa. Harrastajien määrä on myös paljon suppeampi ja suhteellisen pieni yhteisö luo mukavaa yhteisöllisyyden tunnetta. Oudot, etenkin hevosten osallistumisoikeuksia koskevat säännökset ja ulkomaiset termit saattavat tuottaa (ja varmaan tuottavatkin) alkuun päänvaivaa, mutta pienen perehtymisen ja totuttelemisen jälkeen kisaaminen alkaa tuntua mukavalta.

Ja mikä parasta: kisojen luokissa on aina tilaa.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Kisakärpäsen puraisema

Heh. Nyt kun olen muutamaan otteeseen lukenut tuon edellisen blogipostin läpi niin täytyy myöntää, että mie olen kamalan huono ilmaisemaan itseäni sanallisesti :D Paljon tekstiä, mutta pointtini ei tule kertaakaan kunnolla (ja järkevästi) esille. Äidinkielen openi olisi varmasti ylpeä...

Mutta asiaan! Tänään, 5.1, oli ensimmäinen päivä, jolloin VRL:n uutta kisasääntöä päästiin kokeilemaan käytännössä. Pakko myöntää, että olin kieltämättä varsin innostunut asiasta. Edelliseen blogipostiini viitaten oli jännittävä nähdä, että miten nämä uudet säännöt toimivat käytännössä. Ja nehän toimivat oikein hyvin, ainakin meikäläisen näkökulmasta. Luokkarajoituksissa on järkeä (hevosia voi tuoda luokkaan 10 % max. osallistujamäärästä) ja rajattomien luokkien järjestäminen on periaatteessa mahdotonta. Tämä säännös sopii ihan täydellisesti miun tyylille kilpailuttaa hevosiani (inhoan rajattomia luokkia, koska miulla ei loppujen lopuksi ole hirveän montaa kisattavaa hevosta. 4-6 hevosta / luokka on juuri täydellinen rajoitus miun hevosmäärälle) ja siksipä tein jotain historiallista: kyttäsin sormi F5:lla VRL:n kisakalenteria! Harvoin olen ollut näin innostunut kisoihin osallistumisesta, yleensä kun osallistun pelkästään FSRa:n kisoihin tai niihin harvoihin kisoihin, joihin voi osallistua ht.netin kautta...

Uusia kisoja tuli sen verran vähän ja nälkäiset virtuaalihevostelijat olivat olleet ilman uusia kisoja n. viikon, joten osallistujaryntäys kisoihin oli melkoinen. Enhän minä matti-myöhäinen (vaikka olevinaan kyttäsin oikein silmä kovana kisakalenteria, heh!) kovin moniin kisoihin päässyt mukaan, joten lähetin matkaan kolme kisa-anomusta KRJ:lle. Pakkohan tuolle VRL-tunnukseni ranking-piste taulukolle on jotain tehdä: kokonaissaldona tältä vuodelta on ällistyttävän upeat kolme pistettä, joka näyttää hieman masentavalta. Se tarvitsee ehdottomasti lisää kavereita, paljon kavereita :D

perjantai 2. tammikuuta 2009

No mistä se kenkä nyt puristaa?

Viime aikoina virtuaalifoorumeilla on parjattu VRL:n sääntömuutoksista ja VRL:n hallituksen toiminnasta. Olen seurannut tätä keskustelua takavasemmalla silmiäni pyöritellen ja kovasti ihmetellen, mutta Viivin blogiposti innosti meikäläisenkin avaamaan sanaisen arkkuni.

VRL:n hallitus on saanut hurjan paljon asioita aikaan tänä vuonna. Laatuarvostelut pyörivät hyvin, talliarvostelu toimii jälleen, tallien äänestystä on muuteltu reilumpaan suuntaan, kilpailukalenterin ohelle me ollaan saatu vanhojen kilpailujen hakutoiminto (joka on muuten ihan mielettömän kätevä toiminto!), olemme saaneet syksyn aikana päättää useammista VRL:n sääntömuutoksia koskevista asioista kuin koskaan ikinä (... minun muistini perusteella) sekä kilpailusysteemiä on säädetty reilumpaan suuntaan. Ja tästä kaikesta kiitoksena hallitusta haukutaan lapselliseksi salaseuraksi, joka toimii vain hallitusten jäsenten eduksi. Siis mitä ihmettä?!

VRL on kasvanut pelkästä tienviitasta toimivaksi yhteisöksi ja on ottanut tiukemman otteen jaoksien toiminnasta. Alkuun en pitänyt tästä ajatuksesta, että jaokset menettävät persoonallisuutensa joutuessaan yhden jättiyhdistyksen haltuun (jota ne kylläkin ovat aina olleet - ennen ehkä vain nimellisesti), mutta hommahan toimii paremmin kuin ikinä ennen. VRL on muokannut ja tulee varmasti edelleen muokkaamaan kisajärjestelmäänsä reilumpaan suuntaan, jossa tämä "sijoitusten kalastelu" ei olisi enää mahdollista tai jos olisikin, niin se ei olisi enää kaiken sen vaatiman vaivan arvoista. Tätä "kisoissa fuskaamista" näkyy eniten seurakisoissa, ja kappas! Mistäs muustakaan nousee älytön älämölö, kuin seurakisojen uusista osallistujarajoituksista. Simsalabim, VRL:n hallituksen jäsenet ovat yhtäkkiä omaa etuaan ajavia huijareita. Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa...

Mutta sitä mie en ymmärrä, että mikä noiden uusien, "kamalan vaikeiden" sääntömuutoksien sisäistämisessä oikein mättää. Osa porukasta tuntuu ajatellevan "eikai taas?", jättää asiaan perehtymisen sikseen ja heittää lokaa hallituksen niskaan koska muutkin tekevät niin. Miusta on kauhean epäreilua työtä tehneitä ihmisiä kohtaan, että vanhasta muistista haukutaan alas kaikki VRL:n yritykset parantaa yhteistyötä yhdityksen ja sen käyttäjien välillä.