Pahoittelen tutoriaalin kuvien tökeröä laatua, skanneri ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön :/
MAALAAMAAN!
Aloitetaan ihan ihan perusteita, (jos ei muuten, niin tehdäksemme tästä postauksesta naurettavan pitkän) eli kuinka maalata. Vesivärien kanssa läträys vaatii niin nopeutta kuin kärsivällisyyttäkin, joten harjoitus todellakin tekee mestarin!
Tutoriaalin ensimmäisessä kuvassa on kuvattuna ehkä eniten käyttämäni tekniikka värin levittämiseen paperille. 1) Paksu viiva väriä... 2) jota lähden levittämään pelkällä vedellä 3) ... jolloin lopputulos näyttää tältä. Levittämällä väriä paksusta väriviivasta pelkällä vedellä sai aikaan mukavan siirtymän tummasta väriviivasta pelkällä vedellä maalattuun vaaleimpaan kohtaan. Helppoa ja nopeaa! Tämä värien läpikuultavuus onkin vesivärien "se juttu", josta lisää seuraavassa...
VALOT JA VARJOT
Vesiväreillä "maalaussuunta" on vaaleasta tummaan, eli vaaleimmat alueet maalataan ensin ja varjostukset rakkennetaan kerroksittain vaaleiden alueiden päälle (tietokoneella taiteileville sanat "layer" ja "opacity" varmaan avaavat tätä asiaa parhaiten). Vesivärien ihanin ominaisuus on niiden läpikuultavuus: värit eivät välttämättä peitä toisiaan tai paperia, jos maalatessa ei käytetä väriä enemmän kuin vettä.
Valokohtien maalaus voidaan suorittaa joko maalaamalla ohut värikerros koko kuvan päälle tai maalamalla valokohdat hyvin vähäisellä määrällä väriä/kokonaan pelkällä vedellä (ks. tutoriaalin ensimmäinen kohta), jolloin pohjana oleva valkoinen paperi kuultaa vesivärin alta valkoisena hoitaen vaalean valokohdan tehtävän.
Valokohtia voi luoda myös jälkikäteen ns. väriä avaamalla. Värin avaamisessa on kyse maalatun värikerroksen alla olevan värikerroksen kaivamisesta esiin vaikkapa ystävällämme talouspaperilla (esim. pallo on maalattu ensin punaisella värillä ja punaisen värin kuivuttua pallo maalataan kokonaan sinisellä värillä. Ennen kuin sininen värikerros kerkeää kuivua, kosketellaan värikerrosta talouspaperin palasella, joka sinistä väriä pois imiessään paljastaa altaan punaista värikerrosta). Värin avaus käy erinomaisesti esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien luomiseen, jotka saattaisivat näyttää suunnitellusti maalattuna liian huolitelluilta, esim. pilvien reunojen taiteiluun tai vaikkapa hevosen karvan kiiltokohtien luomiseen.
Tekstin yläpuolella oleva pilvi on tehty kokonaan märkää väriä talouspaperilla töpöttelemällä. Paperille on maalattu ensin paksu kerros sinistä väriä ja sitä talouspaperilla töpöttelemällä paljastettu pilven reunamuotoja.
MÄRKÄÄ KUIVALLE VS. KUIVAA MÄRÄLLE
Vesivärejä voi levitellä paperille muutamalla eri tapaa, jolloin väri käyttäytyy paperilla aina hieman eri tavoin.
Kuvassa oikealla on käytetty märkää kuivalle-tekniikka, eli kastettu sivellintä vedessä, napattu siihen hieman väriä ja sitten sudittua paperille. Tämä tekniikka on varmasti kaikista tekniikoista tutuin, koska märkää kuivalle -tekniikkaa käytetään yksityiskohtien ym. tarkkuutta vaatien kohteiden maalaamiseen sen helpon hallittavuuden takia (ts. väri ei lähde holtittomasti leviämään ympäriinsä). Maalatessa märkää kuivalle sävyvaihtelut luodaan maalamalla päällekkäin useita hieman läpinäkyviä värikerroksia. Värin läpinäkyvyyttä hallitaan veden ja värin määrän suhdetta vaihtelemalla (ks. tuton ensimmäinen kuva).
Vasemmalla taasen yritetty demonstroida märkää märälle -tekniikkaa. Tämä läiskä on toteutettu teknisesti samalla tavalla kuin oikealla olevakin, eli kastettu sivellintä vedessä, lillutettu värissä ja maalattu paperille ylös-alas -vedoin, mutta väri on lisätty kuivan karhean paperin sijaan kostealle paperille. Tällöin väri ei pysykään juuri siinä mihin se on maalattu, vaan lähtee leviämään koko sille alueelle, joka on ennen läiskän maalaamista kostutettu vedellä. Märkää märälle -tekniikan paras puoli on sen nopeus: värejä voi levitellä päällekkäin odottamatta värikerroksien kuivumista, koska maalatessa märkää märälle värit sekoittuvat keskenään (yleensä) varsin mukavasti. Toisaalta yksityiskohtien muodostumista on suhteellisen vaikeaa hallita, koska kauniin luonnollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi värien tulisi antaa kuivua rauhassa, eli märän väripinnan paniikkitökkiminen talouspaperilla on ehdottomasti kiellettyä.
Maalaustekniikoita on toki muitakin, kuten kuivaa märälle ja kuivaa kuivalle, mutta niistä minulla ei ole niinkään kokemusta, joten ne jäivät luonnollisesti tutoriaalin ulkopuolelle.
Tässä vielä yksi havaintoesitys märkää märälle- ja märkää kuivalle-tekniikoista realististen ja kauniiden kukkasten avustama.
Vasemmalla oleva kuva on maalattu siten, että ensin värin levittämistä neliö on kasteltu vedellä. Koko alueen ollessa märkä, on yksityiskohtien maalaaminen kinkkistä, koska väri tosiaan lähtee leviämään sinne missä on vettä, eli kaikkialle. Oikealle on taas märkää kuivalle -tekniikalla maalattu kuva samasta aiheesta joka, noh, näyttää paljon huolitellummalta.
Esimerkkikuvani on siinä suhteessa hyvin tökerö, että märkää märälle -tekniikkalla voi toki maalata myös yksityiskohtaisia alueita, jos eri värialueiden (tausta, kukan lehdet ja kukan terälehdet) annetaan ensin kuivua rauhassa. Kannattaa vilkaista tämä havaintoesitys märkää märälle- ja märkää kuivalle -tekniikoiden eroista!
LAVEERAAMINEN
Ennen erilaisilla pintakuvioilla pelleilyyn siirtymistä vilkaistaan vielä laveeraamista.
Laveerauksella tarkoitetaan karkeasti sanottuna yhtä siveltimen vetoa suurempaa maalattua alaa. Laaveraus voi kattaa vaikka koko paperin tai pienen pienen osan työstä, mutta useimmiten sitä näkee käytettävän esim. taivasta maalatessa.
Hyvän laveerauksen tekeminen on taito, joka kannattaa opetella: sen avulla on todella helppoa tehdä isojakin aloja taustaa, joka sopii erityisesti meille, jotka "joutuvat" tekemään useille eri hevosille kuvia mielellään mahdollisimman nopeaan tahtiin ;)
En ota vastuuta yllä olevan kuvan aiheuttamista silmävammoista. Kuvassa on kuitenkin näkyvillä (ihme että onkin, skannerin mielestä kuvan kaikki vaaleat alueet olivat ihan valkoisia >_>) kaksi erilaista yksiväristä laveerausta. Vasemmalla on esiteltynä asteittainen laveeraus ja oikealla tasainen laveeraus.
Tasaisen laveerausjäljen aikaansaamiseksi laveeraus tehdään märkää kuivalle -tekniikalla, koska jos paperi kasteltaisiin ensin laveeraamista menisi paperi entistä kurttuisemmaksi -> väri pakkautuisi "paperikumpujen" juureen -> epätasainen lopputulos, jota emme tällä kertaa halua. Laaverauksen perusidea on, että aina edellisen siveltimenvedon perään lisätään toinen siveltimenveto (uusi veto lisätään aina hiukan edellisen vedon alareunan päälle), joko samalla värillä (tasainen laveeraus) tai lisäämällä veden määrää suhteessa väriin jokaisen siveltimenvedon jälkeen (asteittainen laveeraus). Niin hämäävää kuin laveerauksen maalaaminen onkin, tulee "väriviivat" levittää toistensa perään nopeasti, jotta alla oleva väri ei kerkeisi kuivua, jolloin se ei sekottuisi tasaisesti uuden värin kanssa -> laveerauksesta ei tule tasainen, vaan siveltimen vetojen välille jää mukavan rumat rajaviivat.
Isojen alueiden laveeraus kannattaa suorittaa luonnollisesti mahdollisimman isolla pensselillä. Itse en omista sopivan isoa pensseliä tähän tarkoitukseen, joten hoidan isot laaverauksen meikkisienipalasen avulla.
PINTAKUVIOT JA NIIDEN LUOMINEN
Vesivärit ovat siitä mukavia, että niiden avulla on helppo luoda erilaisia pintakuvioita: hassut läiskät ja muut kummallisuudet on helppo saada aikaan vahingossakin. Entä sitten tarkoituksella...?
Ensimmäisessä kuvassa on esiteltynä valumajäljet. Valumajäljet kannattaa tehdä - tättärää - väriä valuttamalla kallistelemalla paperia, koska niiden teko siveltimellä luonnolisen näköisiksi on pirun vaikeaa. Valumajälkien tekoa kannattaa harjoitella erilillisillä papereilla, koska niiden hallitseminen on yllättävän hankalaa...
Toisessa kuvassa on esillä muutama muukin tekniikka:
1) roiskejäljet. Näiden tekeminen onnistuneesti vaatii suht jämäkän siveltimen tai moisen puuttuessa vaikkapa hammasharjan. Kerää siveltimeen runsaasti väriä ja vähän vettä (jotta täplät jäävät voimakkaan värisiksi kuivuessaan) ja rämpsäytä sivellintä sormeasi tai vaikkapa viivointa vasten mielellään paperiin tähdäten ;)
2) masking fluid. Tämä näyttää putelissa ollessaan todella paksulta harmaalta maalilta, mutta sitä pystyy levittämään siveltimellä ihan siinä missä muistakin maaleja (paitsi että levitettäväksi kannattaa valita sivellin, joka on muutenkin valmin kuolemaan - maskausmössö jää ikävästi kiinni siveltimen karvoihin ja siveltimen putsaaminen mössöstä on melkoisen kinkkistä), mutta muodostaa paperilla kuivuessaan kumipinnan, jonka alle väri ei pääse. Kuvassa oleva kiekura on maalattu ensin maskausmössöllä, jonka jälkeen sen yli on maalattu sinisellä värillä ja sinisen värin kuivuttua maskausmönjä on revitty varovasti pois -> mömmö jättää alleensa valkoisen alueen.
Tämä litku oikeasti ihan mielettömän kätevää: se on iso pelastus kaltaisilleni toheloille, jotka eivät millään saa väriä pysymään siellä missä sen pitäisi pysyä. Yksi puteli maskausmönjää maksaa n. 6 €
3) elmukelmu. Väriä paperille ja elmukelmua päälle - simple as that! Elmukelmua voi hieman rypistellä ennen paperille laittoa tai vielä silloin, kun sen on läntännyt märän värin päälle, mutta muista antaa värin kuivua kunnolla ennen elmukelmun irrottamista - muuten jäljestä ei tule siistiä.
4) vesitippoja. Vesitipat ovat ehkä helpoin ja kätevin tapa tehdä erilaisia pintakuvioita. Kuvan läiskä on maalattu ensin tasaisen siniseksi, jonka jälkeen sen pinnalle on tiputettu muutama iso tippa puhdasta vettä ja katsottu silmä kovana mitä tapahtuu... Siveltimellä tiputettu vesitippa muodostaa tasaiselle väripinnalle sävyvaihteluja tipan keskikohdan jäädessä vaaleaksi ja reunojen tummiksi.
5) merisuola. Kuvassa oleva läiskä on ensin maalattu tasaisen siniseksi, jonka jälkeen sen päälle on ripoteltu melko runsaasti merisuolaklönttejä (tavallinen pöytäsuolakin käy!). Suolapalaset imevät altaan väriä luoden pakkasen ikkunaan jättämää "kristallikuviota". Muista antaa värin kuivua rauhassa ennen suolan karistelemista pois tai muuten kuviosta ei tule kunnollinen.
Yllä on vain muutama hassu esimerkki siitä minkälaisia kuvioita vesivärien ja erilaisten materiaalien avulla voikaan luoda. Vesivärien rinnalla voi toki käyttää myös muita maaleja ja ei-maaleja, esim. Tiimarista saa tiimarihintaan akryylimaaleja (maali, jonka voisi sijoittaa ominaisuuksiltaan vesi- ja öljyvärien välimaastoon. Akryylimaalit eivät ole niin läpinäkyviä kuin vesivärit ja jäävät kuivuessaan hiukkasen voimakkaamman värisiksi -> erittäin käteviä esim. lumisateen luomiseksi tumman siniselle pohjalle) ja esimerkiksi vanhanaikaisen sävymaailmaan luomiseen kannattaa ottaa avuksi kupponen kahvia tai teetä.
HINTS & TIPS
Niksinurkka!
- pidä aina talouspaperia lähettyvillä suuronnetomuuksien varalta!
- CTRL + Z -komento ei päde vesiväreillä maalaillessa, joten suunnittele etukäteen yksityiskohtien, erityisesti valokohtien, paikat, koska niiden maalaaminen jälkikäteen on vesiväreillä mahdotonta. Ei auta itku markkinoilla, jos hevosen karvan kiiltokohdat ovat jääneet maalatessa liian tummiksi: niitä on värikerroksien kuivuttua mahdotonta saada enää kiiltävän valkeiksi (jos näin on kuitenkin käynyt, voi kiiltokohtia koettaa pelastaa akryyliväreillä tai puukynillä). Kannattaa siis merkitä kuvaan esim. himmeästi lyijärillä valokohtien paikat, jotta niiden paikantaminen olisi maalatessa helpompaa.
- vaikka maalaisitkin märkää märälle -tekniikalla, ei paperi saisi siltikään olla aivan littumärkä (ts. paperillasi on kelluu tulva-alue), vaan pikemmin kostea. Sumutinpullo on kätsy väline paperin kasteluun, koska sen avulla paperia on vaikeampi saada liian märäksi toisin kun esim. siveltimellä
- maalatessasi märkää kuivalle -tekniikalla värikerrosten kuivumista voi vauhdittaa hiustenkuivaajalla. Märkää märälle -tekniikalla maalattujen taustojen kannattaa kuitenkin antaa kuivua rauhassa omalla painollaan, koska hiustenkuivaaja saa märän värin levittäytymään minne sattuu eli ihan väärään paikkaan -> harmaita hiuksia ja hiuksettomuutta
- maalaa rohkeasti!! Maalaa alkuun isoin elein isoilla siveltemillä, annan värien levitä miten sattuu, maalaa muillakin kuin märkää kuivalle -tekniikalla, kokeile, kokeile ja kokeile äläkä hyökkää heti talouspaperi ojossa vähän kummallisen näköisten kohtien kimppuun. Vesivärien kuuluukin olla arvaamattomia ja tästä arvaamattomuudesta pitää nauttia! :)
- saarnaan tämänkin tuton loppuun laadukkaista väreistä - hanki sellaiset, jos kukkarossa on liikaa painoa. Huonoilla vesiväreillä maalaaminen aiheuttaa vain mielipahaa.
End of chapter 2. Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään askel askeleelta kokonaisen maalauksen syntyprosessia. Stay tuned!
Kiituuush! Pitääkin lähteä maalaamaan näiden hyvien neuvojen saattelemana!
VastaaPoista-Anne