Vesiväritutoriaali osa 1/3: välineet

Ensimmäisessä kokonaisessa tutoriaalissa käsitellään vesivärimaalauksen perusteita.

Jos viimeisin kokemuksesi vesiväreistä sijoittuu peruskouluajoille, on varmasti aika nollata aivot varmuuden vuoksi: peruskoulun kuvistuntien vesiväriharjoitusten syvin tarkoitus oli tiettävästi vain aiheuttaa loppumatonta inhoa vesivärejä kohtaan. Vesiväreillä maalaaminen on oikeasti kyllä ihan mukavaa touhua, jos välineet ovat hyvät ja sinulla on aikaa ja intoa perehtyä vesivärien maailmaan, koska vesivärit eivät ole se kaikista helpoin työväline hallita: väreillä on tapana valua ja sotkeutua miten sattuu, tarkoituksella ja vahingossa...

Mutta käykäämme ensimäisenä työvälineiden kimppuun, ilman niitä ei luonnollisesti syntyisi yhtään mitään.



VESIVÄRIT

... kieltämättä varsin oleellinen osa vesivärimaalaamista. Yllä olevassa kuvassa on esillä pieni vesiväriarsenaalini, jonka edustajat ovat kaikki kiinteässä muodossa: en ole ikinä tutustunut "tuubiväreihin", enkä koe siihen tarvettakaan.

Pieni esittely perheenjäsenistä:

1) Wennströmin ikivanhat vesivärinapit. Kannessa oleva markka-ajan hintalappu sanoo 39 mk, joten kovin hinnakkaat nämä eivät ole. Hinta-laatu -suhde on kuitenkin ihan kohdillaan: vesivärit ovat kestäneet kauan ja jälki on ihan mukiinmenevää, vaikkakin väreissä on sen verran vähän pigmenttiä, että haluttujen sävyvaihteluiden aikaansaamiseksi väriä saa läträtä parikin kerrosta päällekäin.

2) Van Gogh-merkkiset keskilaatuiset värit. Näillä maalaaminen on silkkaa riemua: "kakkujen" pigmentti on hyvä (eli toisin sanoen kirkkaiden värien aikaansaamiseksi ei väriä tarvita kovinkaan paljoa) eivätkä värit täten haalistu kuivuttuaan. Setti maksoi n. 15 € Temperassa.

3) Herlitzin vesivärit. Näiden pigmentti on hyvin onneton: värit juu näyttävät kivoilta nappeina, mutta paperille päätyessään sävyt ovat onnettoman hailakat. Värinappien laadukkuudesta kertoo paljon myös se, että napit ovat lähteneet komeasti halkeilemaan ja murenemaan.



Vielä yksi esimerkki väreistä. Kaikki nämä läiskät on maalattu samalla tavalla (huljutettu sivellintä vedessä ja kouraistu hieman väriä matkaan) ja samalla värisävyllä, vaikka skanneri hanakasti muuta väittääkin.

Ensimmäinen väriläiskä on maalattu Van Gogh-väreillä, toinen Wennströmin väreillä ja kolmas Herlitzin väreillä. Läiskistä on hyvin nähtävissä askartelupaskartelu-laatuisten värien ja taiteluun tarkoitettujen värien ero: värien kuivuttua ensimmäisestä läiskästä on hyvin erotettavissa sävyvaihteluja, eli väri ei ole kuivunut tasaiseksi mössöksi, kuten esimerkiksi kolmannessa läiskässä, jossa siinäkin oli vielä maalausvaiheessa enemmän tummaa väriä läiskän yläosassa.

Jos koet pienintäkään intohimoa vesivärimaalaamista kohtaan, niin mene ja osta hyvälaatuiset värit! Maalamisesta tulee paljon paljon PALJON hauskempaa, kun läträttävänä on hyvälaatuiset värit, believe me. Vaativalle harrastelijalle löytyy värejä esim. Suomalaisesta kirjakaupasta, josta pitäisi löytyä ainakin Winsor&Newton -merkkisiä värejä n. 15 € hintaan.

PAPERI



Sopivanlaista paperia valitessasi kannattaa kiinnittää huomiota paperin painoon, koska käyttämäsi vesiväripaperin tulisi kestää ainakin teippausta, runsasta kastelua ja hankaamista. Tämän takia (kuvassa vasemmalla oleva) tulostinpaperi (80g / m2) on ehdotton no-no valinta paperiksi, koska se menee lyttyyn ja repeilee iloisesti vettä nähdessäänkin ja sitähän myö ei haluta.

Toinen paperi vasemmalta on piirustuspaperia, paksuudeltaan 180g / m2. Tämä kestää jo hieman paremmin maalaamista, mutta se voisi olla vieläkin jämäkämpi: paperi lähtee turhan herkästi kupruilemaan.

Kaksi viimeistä edustavat sitten sitä luokkaa, jota kannattaa vaalia. Toinen paperi oikealta on puolikarkeaa 250g / m2 -paperia, joka soveltuu erinomaisesti luonnosteluun tai maalauksiin, joihin ei tarvita runsaasti vettä (= ei taustaa). Viimeinen paperi on 300g / m2 -painoista paperia, joka kestää mainiosti kaikenlaista käsittelyä niin hankaamisesta vedessä uittamiseen, eli kelpaa hyvin kaikkeen käyttöön. Itse käytän lähes pelkästään 300g / m2 -paprua, koska tykkään käyttää paljon vettä maalatessani -> ohuempi paperi lähtee helposti kupruilemaan kastuessaan myös pingotettuna, paksumpi ei.

Suosittelen valitsemaan paperia, joka on painoltaan 250 g tai yli. Vesiväripaperia löytyy lehtiöinä esim. Suomalaisesta kirjakaupasta.



SIVELTIMET

Itse käytän kahdenlaisia siveltimiä: poninkarvasiveltimiä (oikealla) ja keinokuitusiveltimiä (vasemmalla). Poninkarvasivellin imee itseensä vähän enemmän vettä kuin keinokuitusivellinen, jonka puolesta se on oivallinen esim. laveeraamiseen. Keinokuitusivellin on taasen jämäkästä koostumuksestaan oivallinen tarkkoihin yksityiskohtiin.



Muista pitää huolta siveltimistäsi! Siveltimet eivät loppujenlopuksi ole ihan hirveän kalliita, mutta ei niitä kehtaisi olla jatkuvasti ostamassakaan. Kannattaa siis säilyttää siveltimiä harja-osa ylhäällä (harjas taittuu muuten), muistaa pestä ne käytön jälkeen ja koettaa olla hankaamatta niitä liian voimakkaasti paperia vasten, jottei karva alkaisi hapsottamaan holtittomasti.



MUUTA HYÖDYLLISTÄ

Ensimmäisessä esittelyssä ystävämme maalarinteippi! Maalarinteipin tehtävä vesivärimaalauksessa on pingottaa paperi sen kupruilemisen minimoimiseksi (plus että maalarinteippi jättää reunoihin kivat valkoiset rajat ;3). Vesiväripaperi kannattaa aina teipata kiinni ennen maalaamista erilliselle alustalle tai vaikkapa työpöytään.



Toiseksi onkin sitten vuorossa hieman sekalaisempi seurakunta:

1) merisuolaa. Merisuolan ripottelu märälle maalipinnalle saa aikaan mukavan efektin, johon perehdytään myöhemmissä tutoriaaleissa.
2) talouspaperia! Pidä aina huoli siitä, että siulla on riittävästi talouspaperia lähettyvillä: se on ainut hengenpelastajasi aina väärään suuntaan leviävien värien maailmassa...
3) meikkisieniä. Värin levittelyyn, pesusienillä onnistuisi myös efektien teko märälle maalipinnalle
4) akryylimaalia. Akryylimaali on hieman paksumpaa ja peittävempää kuin vesiväri, joten akryylia voi hyvin käyttää vesivärin tehosteena esim. valokohtien korostaessa
5) vesivärikyniä. Vesivärikyniä voi käyttää vesivärien tehosteena esim. erilaisia tekstuureja luodessa. Muuten en oikein osaa sen suuremmin käyttää vesivärikyniä veden kanssa, joten käytän niitä vain esim. varjokohtien korosteluun.
6) rajaustusseja. Itse tykkään rajata työni tusseilla ennen maalaamista, jotta saan varmasti kumitettua kaikki lyijärijäljet pois. Micronin rajaustussit (kuvassa) ovat tähän mennestä käyttämistäni parhaat: ne päästävät juuri sopivan verran väriä, eivät leviä miten sattuu ja kestävät vettä (joka on ihan kiva juttu vesiväreillä maalatessa. Sitäkin on kokeiltu, että mustalla geelikynällä tehdyt rajat alkavat vesikäsittelyn jälkeen levitä ja väri muuttuukin mustasta violetiksi...)
7) masking fluid. Tohelon maalaajan pelastus! Masking fluid luo kuivuessaan kumikerroksen, jonka alle vesi ei pääse. Tämän toimintatavoista kertoilen myöhemmissä tutoissa.

Kannattaa pitää myös hiustenkuivaajaa lähettyvillä - sillä on helppoa ja nopeaa hurruutella värikerrokset kuiviksi.

Ja siinä kaikki tällä kertaa. Seuraavassa osassa käsittelyssä perustekniikat, stay tuned!