Pari päivää sitten ht.netin puolella kohistiin kisatulosten väärentämisestä. En märise asiasta sen enempää - juttu on jo käyty loppuun anteeksipyyntöjen kera - mutta se mikä tässä tapauksessa herättää mielenkiintoa on se, että ihmiset ovat oikeasti alkaneet ajattelemaan virtuaailman kisakeskeisyyttä. Jumankeikka, enpä olisi uskonut tämän päivän tulevan ihan heti!
Oikeasti minun ei pitänyt kirjoittaa mitään tästä keissistä, mutta Magnetien mainion kirjoituksen siivittämänä päätin sitten minäkin tarttua syöttiin. Ihan kuin tämän huijauksen paljastuminen olisi rikkonut jonkinlaisen virtuaalimaailman yllä leijuneen kuplan: sijoituksista on muodostunut pakollinen paha, joita tulee hankkia vaikka sitten huijaamalla.
Himokisaamista voisi sanoa virtuaalisten ratsuhevosten nykypäivän riesaksi. Virtuaalimaailmassa ei ole enää huippuhevosia, koska jok'ikinen ratsu voi saavuttaa täysiin kisapisteisiin vaadittavat sijoitusmäärät ahkeralla kisaamisella. Tässä onkin ongelmamme ydin: voiko pelkkiä sijoituksia pitää enää huippuhevosen mittana, jos jokainen äidinpikkupuskasuokkipallero voi olla huippuhevonen? Ei minusta.
Ratkaisu ratsupuolen ongelmiin voisi löytyä laukka- ja raviurheilun puolelta. Entä jos mekin kutsuimme apuun Sijoitusprosenttien Laskemisen, olisivatko päivämme tällöin pelastetut? Sijoitusprosenttien sovittaminen ratsupuolelle vaatisi kyllä aikaa ja saisi aivan varmasti tukuttain vastustajia (teettäähän kaikkien kisojen merkitseminen hevosen sivuille *gasp* kammottavasti lisätyötä), mutta olisi siinä kyllä ideaakin. Ainakin teoreettisella tasolla jyvien erottaminen akanoista olisi tällöin helpompaa, (vertaa: hevonen, joka on kisannut 300 kisaa ja sijoittunut 45 kertaa -> sijoitus-% 15 % ja hevonen, joka on kisannut 45 kisaa ja sijoittunut 15 kertaa -> sijoitus-% 33 % => vähemmän kisannut hevosen olisi enemmän kisannutta hevosta parempi) jolloin IMHO arvostus kilpailuissa hyvin menestyneitä hevosia kohtaan nousisi roimasti, eikä jokaisesta hevosesta voisikaan tulla huippuhevosta. Sijoitusprosenttien ansiosta myös pääasiassa siitoskäyttöön tulevat tammat voisivat osoittaa kyntensä kisakentillä, jos vähäisten sijoitusten sijaan katsottaisiin kokonaisuutta sijoitusprosentin kautta.
Mutta toisaalta löydän taas oman lehmäni ojasta: sijoitusprosentit nojaavat entistä enemmän arpaonneen ja miulla on aivan törkeän huono tuuri. Itkuhan siinä tulisi, jos ne hevoset joille olen kaavaillut onnea ja menestystä ovatkin aina niitä perässähiihtäjiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti