maanantai 7. huhtikuuta 2008

Jälleen ensimäisenä yli maalilinjan!

Tai ainakin toivottavasti. Ostin Wenlalta Shadiya Arabiansista hienon tuontitamman, Valeriyan. Neito on ammatiltaan laukkaratsu. Viimeisin laukkahevoseni ylitti maksimi-iän joskus viime kesän aikoihin, joten onpa taas mukava päästä virtuaalisen laukkaurheilun pariin.

Tiedä mikä siinä sitten on, mutta laukkakisoihin on aivan erillaista osallistua kun VRL:n alaisiin kisoihin. Laukkakisoihin mahtuu aina mukaan, kalenterin päivitystahti on sopiva, osallistujia ei ole sata ja yksi (muuten voittoprosentti olisi hyyyvin pieni meikäläisen tuurilla) ja tuloksia odotellaan hikipisarat otsalta valuen, josko se oma hevonen oisi vihdoin voittanut lähdön... Sama ideahan kaikissa virtuaalisissa kisoissa on, mutta laukkakisoissa on oikeasti ihan oma meininkinsä.

Ja mikä hienointa, on laukkajaos toimiva yhteisö. Sivustot ovat selkeä ja täytyy olla aika uuno, jos kisoihin osallistuminen jää kun ei ole sääntöjä tai termistöä ymmärtänyt. Sen verran hyvin se on IMO sivuilla esillä. Virtuaalisten laukkahevosten kasvattajista on muodostunut tiivis yhteisö.

Jaos tuo elävästi mieleen ajan, jolloin kaikki muutkin jaokset toimivat omilla sivuistoillaan ja näyttivät persoonallisilta. Nykyään muut isommat jaokset ovat niin sidottuja VRL:n, että niiltä on kadonnut persoonallisuus täysin, joka on tietysti hieman harmittavaa. En ole täysin perehtynyt asiaan, mutta tuntuu, että jaoksien toimintaa pyörittää nykyään vain yksi suuri "koneisto". Kisakalenteripäivityksistä ei ole tuttuun tapaan merkintää jaoksen etusivulla ja rankingpisteitä ei ole enää laskemassa joukko ihailtavan ahkeria ihmisiä. Tekemisen määrän helpottuminen ei tietenkään ole huono asia, ei siinä mitään. Se vaan syö yhteisöllisyyttä.